aavikon julmuus
mahdoton vääryys
Adania Shibli: Sivuseikka. 2024. Otava. Suomentanut Sampsa Peltonen. Alkuperäinen teos Tafṣīl thānawījulkaistu vuonna 2017.
Teos on jaettu kahteen osaan.
Olin pökertyä kielen kauneuteen ensimmäisen osan aikana. Tapahtumat olivat brutaaleja, nuoren naisen kuolema raaka, julma ja turha. Mutta se, miten Shibli kertoo tarinan, asettaa sen raameihin, aikakauteen, poikkeuksellisiin oloihin, minä-henkilön kerrontaan, kertojan omaan sairastumiseen, tuskaan, aavikon kuumuuteen, hiekkaan, sotaan oli jotain mikä sai ihailemaan kieltä, suomentajan taitoa, soljuntaa, verbein värikkyyttä, adjektiiveja.
Rakastin sitä.
Toinen osa on miltei nykyhetkeä.
Ollaan tultu vuodesta 1949, jolloin beduiininainen joukkoraiskattiin, tapettiin. Kaikki se, silloin tapahtunut, naisen kuolema, naisen näkökulma tapahtumiin, tapahtumien kulku ylipäätään haluaa tulla esiin.
Nainen Ramallahista lukee lehteä eikä pysty estämään itseään. Hän on syntynyt päivälleen neljännesvuosisata tapahtuman ajankohdasta ja tapahtumien kulku, selvittämättömyys, ei jätä naista rauhaan. Nainen ryhtyy toimeen ja lähtee matkaan. Hän vuokraa auton ja lähtee tapahtumien syntysijoille selvittelemään tapahtumien kulkua. Hän koluaa arkistot, etsii netistä tiedot.
Teoksen tunnelma on toisessa osassa laimeampi kuin kirjan alkuosassa, niin ajattelin, mutta edelleen voimakas, kuumuus ja naisen pelko käsinkosketeltava.
Mikään ei pääty teoksessa hyvin niin kuin ei edelleenkään palestiinalaisille näytä mikään päättyvän hyvin. Teos on ajankohtainen, melkeinpä liian ajankohtainen ja se menee ihon alle.
Kirjassa on päräyttävä loppu ja toivotaan, ettei todellisuus nykyhetkessä tuolla alueella,Palestiinassa, aavikolla, sodassa ole samanlainen kuin kirjassa, kuin ennen, kuin tähän mennessä aina vaikka totuus onkin liian julma, luulen niin.
Lukiessa on mahdollisuus saada pieni siivu ymmärrystä palestiinalaisten ajatteluun, elämiseen aavikolla, raja-alueiden rauhattomuuksiin, pommituksiin, väkivaltaan, armeijaan, vapauteen ja oikeudesta vapauteen, koskemattomuuteen ja siihen, kun pelastusta ja poispääsyä ei yksinkertaisesti ole