rikos, joka sivuutetaan

Tommi Kinnunen: Kaarna. 2024. WSOY

Äiti on liian väsynyt rakastamaan. Aggressiivinen äiti. Naisen sotakokemus.

Näin ehkä voisi sanoa Tommi Kinnusen uudesta kirjasta, tiivistää teoksen ytimen näon. On vaikea sanoa Kaarnasta mitään uutta, minkäänlaisia uusia ylistyssanoja, joita ei olisi jo sanottu. 

Mukaansatempaava juoni, käänteet, lopun hienovaraiset paljastukset, tarinan kääntyminen uuteen valoon.

Naiskohtalot, tragiikkaa, arpeutumattomia haavoja. Äitiyden haasteet, mukanakulkevat /kuljetetut traumat.

On vanha nainen, Laina ja Lainan takaumat lähtöpisteeseen, tarinan käännekohtaan. Vilkkaasti liikkuvat aikatasot nykyajoista vuoteen 1944.

On tuskastuttavan riipivä ja vaikea äiti-tytärsuhde, ulkopuolisuus, rakkaudenpuute, kykenemättömyys hellyyteen. Niin ja helposti puhumatta jääneet traumat kotimaisessa sotakirjallisuudessa eli (trauman kokeneen äidin / väsyneen äidin) äidin väkivaltaisuus, aggressiot, lapsen turvattomuus.

Tarinan keskiössä on sota, partisaanit, naisten totuus, jota ei tunnusteta.

Rikos, joka sivuutetaan.

Kinnunen kuvaa sotakirjallisuudesta tutut puhumattomat vain pullonsuusta vahvistusta tunteilleen ja kauhuilleen saavat, sotamuistojaan läpikäyvät, juopot mielensä murtaneet miehet ja naiset, jotka eivät puhu sodastaan, eivät kysy, eivät paranna itseään. Ja lapset, jotka eivät saa rakkautta, elävät sivussa, välttämättöminä pahoina, huomiota vailla ja jotka kärsivät, koko elämänsä. Siirtävät omat traumansa eteenpäin.

Ehkä näin voisi sanoa.

Joka tapauksessa, takuuvarmaa upeaa Kinnusta.