kesä peruskoulun jälkeen

Salla Simukka: Matalapaine / Korkeapaine. 2015. Tammi. 

Halusin lukea nuorille suunnattua ja halusin lukea säeromaanin, joten valitsin Salla Simukkaa. 

Olen lukenut yhden Simukkaa joskus pari vuotta aiemmin lasten- ja nuorten kirjallisuudentutkimuksen kurssilla, mutta miksi ei taas, kun edellinenkin kokemus oli kiva. 

Olen (todella todella ) kaukana kohderyhmästä ja eikä vastaavanlaiseen nuoren kokemukseen ole muistikuvaa tai kosketuspintaa ja varmasti koin kirjan eri tavoin kuin kohderyhmä, mutta en ajatellut antaa sen vaikuttaa eikä se mielestäni haitannutkaan.
Kirjassa oli hyvät elementit, kiinnostavat henkilöt, todella juokseva ilmava teksti. 

Pidin tästä. tämä oli uskottava, hyvä. 

Matalapaine /korkeapaine on kahden tytön, Varpun ja Sagan, näkökulmista kirjoitettu yhden kesän tarina. 

Molemmat tytön saavat oman puoliskon kirjasta ja tykkäsin ratkaisusta. Kirja on todella nopealukuinen ja muutoinkin, (säeromaanin muodostakin johtuen) teksti etenee eikä mihinkään kulmiin jäädä junnaamaan tai tupeksimaan.

Kirja kertoo kahdesta tytöstä peruskoulun päättymisen jälkeen, elämää ennen lukiota ja uudenlaista vaihetta aikuisuuden kynnyksellä. Se kertoo siitä ajasta, jolloin voi olla samaan aikaan "niin cool ja epäcool" (Simukan kirjoittamat sanat). 

Varpun ja Sagan välille syntyy suhde ja Simukka kuvaa sen hienosti. 

Olkoonkin, että kirja oli lyhyt, Simukka sai molemmista tytöistä perheineen ja kavereineen elävät uskottavat hahmot. Molemmilla tytöillä on kotihuolia enemmän kuin teinin tarvitsisi kantaa ja Simukka osaa hienosti mennä nuorten nahkoihin ja kirjoittaa luontevanoloisesti seksuaalisuuden heräämisen ja kokeilut, epävarmuuden ja varmuuden, heittelevät tunteet, pienen paikkakunnan ahdistavuuden, kaveriporukoiden hajoamisen.
Erityisen hienosti Simukka mielestäni kuvasi Sagan osuudessa äidin sairastamisen, saattohoidon ja kuoleman. Samoin, Varpun osuudessa äidin masennus ja päämäärättömyys oli hienovaraisesti ja herkästi kuvattu. 

Tykkäsin.