taidokkaasti kammottava 

Han Kang: Vegetaristi. 2018. Gummerus. 

Suomennos on tehty englanniksoksesta The Vegetarian, joka ilmestyi v.2015. Alkuperäinen teos on ilmestynyt v 2007.

Häiritsevä, kammottava, irvokas, ruma, ällöttävä, taidokas kirja, mikä todellakin kaivautui kaikkiin mielen sopukoihin, mielen syövereihin. Se ahtautui unen lomaan, herätteli öisin, kulkeutui päivisin mukana vaikka en todellakaan olisi niin halunnut. 

Han Kan on saanut tästä kirjasta Booker-palkinnon vuonna 2016 ja se oli innoitukseni tämän kirjan lukmeiseen. Han Kanilta olen aiemmin lukenut kirjan Valkoinen, mikä oli kaunis, surullinen, melankolinen ja upeasti kirjoitettu (kooltaan pieni) teos mm.surusta ja menetyksestä. Tämä, Vegetaristi, oli jotain aivan muuta kuin kaunis lempeä melankolinen teos. Tässä mentiin ihan eri sfääreihin. 

Rakenteellisesti teos on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli niin kamala, että olin jättämässä koko kirjan jo alkusivuilla kesken. Aviomiehen alentuva suhtautuminen vaimoonsa oli jo heti ensi sivuista todella luotaantyöntävää. miten paljon (mies) voi kuvailla vaimonsa ulkonäköä ja luonteenpiirteitä väheksyvästi, arvostellen???Ja jankuttaa vaimon rintaliivittömistä rinnoista, nänneistä. Huokaus. Ja kun tuosta päästiin, alkoi se itselleni vaikein osuus - koiran kidutuksen kuvaus, koiran syönti. Ja kyllä, ymmärrän suuremman tematiikan ja silti…Mutta ajattelin, että kuitenkin, pakkohan tässä on nyt oltava jotain muutakin, syvempiä tasoja , vertauskivia, laajempaa viitekehystä olihan teos kuitenkin palkittukin…

Nainen siis näkee unen, joka muuttaa hänet, koko ajattelutapansa. Hän luopuu lihan syönnistä, kaikesta eläinperäisestä. Hän on vegetaristi, sanoisin vegaani. (Ja nyt, näinä vuosina tässä kaiketi ei ole enää mitään kummallista, sen verran tuttua niin kasvisruokailu tai veganismi jo on, eettiset ja moraaliset syyt valintojen takana). Mutta siis, naisen valinnat muuttavat suhteen ei pelkästään naisen ärsyttävään despoottiaviomieheen, isään, äitiin, siskoon, siskonmieheen, koko sukuun ja kamalia asioita (en kerro niin en pilaa keneltäkään juonta)tapahtuu ja nainen päätyy itsemruhaa yritettyään suljetulle osastolle. 

Toisessa osassa pääosaa näyttelee edelleen nainen, nyt jo eronnut, elämästä syrjään astunut ja naisen lanko ja sisko. Lanko on taiteilija, ja saa pakonomaisen tarpeen toteuttaa videoteoksen, johon tarvitsee naisen pakaran mongoliläiskän. No, homma ei parantunut lukukokemuksen kannalta. Nyt kuvaillaan seksiä, pakonomaista halua vaimon siskoon, lopulta yhdyntää ja pettämistä. 

Taas mies naisen elämssä häipyy ja kolmannessa osassa pääosassa on sisko ja tämä nyt jo syömätön anoreksinen nainen mielisairaalassa, pakkoruokinnassa, käsillä seisomassa, puuksi juurtumassa, puuksi muuttumaksi, osaksi luontoa haluamassa ja lopulta syömättömyyteen kuolemassa.