flying back home

Sonja Karlsson: 14 tuntia. 2023. Kosmos

Uuden äärellä taas. 

Halusin lukea vaihteeksi jotain itselleni täysin uudelta kirjailijalta, esikoiskirjailijalta, jonkin olisi uusinta uutta, mutta ei vielä läpeensä hypetetty tai ruodittu. 

Törmäsin Sonja Karlssonin 14 tuntia- teokseen, joka toki on HS:n arvostelema ja siten maankuulu, mutta kovin paljon muuta ennakkotietoa ei teoksesta minulla ollut. Kirjailijasta sinällään en yleensäkään muutoinkaan kaipaa ennen lukemista tietoa. Kirja ja teksti on se mikä kiinnostaa, ei ne lähtökohdat mistä kirjailija kirjoittaa tai se kuka kirjailija sinällään on erityisesti niin kun kyse on siis täysin fiktiivisestä teoksesta.
Esikoiskirjailija Sonja Karlsson siis ja teoksensa 14 tuntia. Ja tämä oli aikas hyvä! 

Ensinnäkin - kirjassa oli jotain uutta ja raikasta olkoonkin, että jotain jäi myös puuttumaan. 

Teoksessa oli kiva rakenne. Napakka raami - lentokone, 14 tunnin lento New Yorkista Lontoon kautta Helsinkiin, 1970-luku. Sisarukset ja toisen sisaruksen mies matkustavat ja tuon matkan ajan nuorempi siskoista, puoli vuosisataa elämästään Pohjois-Amerikassa viettänyt nainen kuorii elämänsä takaumin. 

Raikasta ja uutta oli englanninkielinen dialogi suomenkielisessä tekstissä.New Yorkissa kun oltiin, keskustelu /dialogi oli englanninkielistä, mutta ajatukset ja kerronta, kommentointi dialogin liepeillä suomeksi. Mielestäni valinta oli mainio, toki se tiputtaa lukijakunnasta ne, joita valittu muoto ärsyttää tai ne, joilta englanninkieli ei taivu.

Se myös mikä oli erityisen kivaa oli vanhemman sisaruksen alkavan muistisairauden kuvaus.

Karlsson oli myös hyvin kuvannut ensi kertaa lentävän tuntemukset ja kahden siskon välisen hauraan ystävyyden mutta vankan rakkauden.

Aikamoinen aikaloikka muistoihin oli lentokonematkustaminen 1970-luvulla. Silloin lentokoneissa sai polttaa, juomatarjoilu oli runsasta. Lisäksi lentomatkalle pukeuduttiin hienosti ja hyvin - arvokas ja ainutkertainen tilaisuus siis.

Loppuvaiheessa vähän hyydyin tai herpaannuin enkä päässyt imuun. Odotin jotenkin jo loppua ja kuuntelin viimeiset parikymmentä sivua äänikirjana. Krista Kosonen sopi hyvin lukijaksi eikä ollut syytä rypistellä englanninkielisissä osuuksissakaan.