pakkomielteistä ja valheista

Sigge Eklund: Ryhmä. 2025. Johnny Kniga. Suomentaja Jonja Rajala 

"Hanna tuntuu kantavan surua harteillaan. Herää kysymys, mistä se juontaa. Kysyin häneltä tänään, milloin hän alkoi maalata. Hän vastasi: 'Aloitin jo lapsena, kun olin piilossa huoneessani'. Kun kysyin, miksi hän oli piilossa, hän lehahti punaiseksi kuin paloauto ja vaihtoi puheenaihetta. Säälittää, että hän on niin lukossa."
Kyyneleet valuvat, kun Hanna lukee.
Toukokuun 28. päivä Samuel kirjoittaa: "Hanna on varmasti yksinäisin sielu, jonka olen eläessäni tavannut." Samuel päättää useampaan otteeseen katkaista välit mutta tulee joka kerta toisiin ajatuksiin, säälistä. Toukokuun 30. päivä: "Hanna on tyhjä kuori ja pyrkii jatkuvasti täyttämään tyhjyyttä imitoimalla muita. Kun Tom kertoo kirjottamisestaan, Hannan on heti kerrottava taideharrastuksestaan. Kun Leah puhuu jostain vaatemerkistä, Hannan pitää heti kiirehtiä sanomaan, että hänkin pitää siitä kovasti."

En lue kovin usein mitään "tämäntyyppistä", mutta nyt kevensin lukulistalla ja olen iloinen, että tämän löysin tähän väliin. Teos on raikas tuulahdus siinä mielessä, että mitään intertekstuaalisuutta tai "tasoja" en löytänyt, en toki etsinytkään. 

Teos on tarina kolmen hengen ryhmästä, kimpasta elitistisiä tyhjäntoimittajia Madridissa, jossa ystävykset viettävät kesäänsä juhlien ja laiskotellen. Ja sitten on nuori ruotsalainen nainen, Hanna (tai joku muu?, paljastuu lopussa, tvisti loppuun siis), joka tulee Pradon museoon arkistoharjoittelijaksi ja hullaantuu pakkomielteenomaisesti tästä ryhmästä ja tekee - todellakin mitä vaan - päästäkseen osaksi ryhmää, tullakseen ryhmän täysveriseksi jäseneksi, ystäväksi, rakastetuksi.
Madridin kesän kuumuuden ja Pradon museon ainutlaatuisen hengen pystyy aistimaan tässä Sigge Eklundin vetävässä romaanissa, josta ei pakkomielteitä, salaisuuksia tai valheita ja viettelyksiä puutu. 

Teoksessa oli kesälomaromaanin tuntua ja Eklund onnistui välittämään erityisen hyvin luksusporukan pintaliitäjäelämän vetelyyden ja ulkokultaisuuden ja piilotetut salaisuudet mutta myös psykologinen, jännärimäinen jännite säilyi hyvin ja tämä oli tosi vetävä kevyehkö hyvinkirjoitettu kirja.