halusit tai et

Eeva Joenpelto: Halusit tai et. 1969. WSOY

Eeva Joenpelto on suosikkikirjailijani.

En tiedä ketään, joka niin tarkkanäköisesti, tiiviisti ja kaikkia paletin värejä, synkistä heleimpiin, käyttää ja osaa maalata ihmisensä, syvään ja laveaan, niin, että vain hyvää, puhdasta ja kaunista ei ole, ei pahaa ja sysimustaa vaan ihmisiä oikkuineen, epämiellyttävine piirteineen, valheellisine hyväntahtoisine eleineen, kulisseineen.

Joenpellon ihmiset jäävät mieleen, ovat niin voimakkaasti kuvattu heikkouksissaan, terävästi vahvuuksissaan, eivät unohdu kirjan viimesien sivun jälkeen.

Halusit tai et on upea romaani.

Avioliittokuvaus aivan kuten Viisaat istuvat varjossa, mutta myös aikalaiskuvaus juurikin yhdeltä suosikkiperiodiltani, sotien jälkeisestä Suomesta, jolloin Suomi kaupungistuu, maaltapako voimistuu ja maalaisuus ja kaupunkilaisuus muuttuvat vastapooleiksi kuin muutama vuosikymmen verisesti aikaisemmin.

Halusit tai et on kuvaus myös omen elämän merkityksellisyyden etsimisestä ja kun sitä, merkitystä, hätää, josta ponnistella pois, ei ole, Joenpelto kuvaa miten ihminen liukuu kulkeutuu juoppouteen hulluuteen, hiipuu ihmmisyydestä pois.

Ja toisaalta, aivan yllättäen, teoksessa myös voimakas teema ihmisen omasta itsemääräämisoikeudesta, halusta elää tai päättää oma elämäsä.

Että, halusit tai et, järjestelmä ohjaa, pitää yllä, tappaa, rankaisee.

Lissu on pesulayrittäjäpariskunnan voimakasrunkoinen tytär. Lenni epämääräisemmistä oloista oleva mies, jonka Lissu etsimällä etsii itselleen, tekee Lennistä miehen itselleen, itselleen äidin pikku apurin, turhantoimittajan, jolle ei löydy Lissun elämässä, perheessä, pesulassa, työssä kuin vain ulkoistettu turha rooli. Mies ei löydä enää Lissun maailmassa elämälleen tarkoitusta, työnsä on merkityksetöntä puuhastelua ja Lissu peittoaa maailman tarmokkuutensa alle, auttaa ihmispolot paremmaksi ja hyvyyteen, halusivat he tai eivät.

Joenpelto kuvaa myös hienosti Lennun yritykset miehisyyteen ja isyyteen, jonka lastenhoitaja kaappaa, tekee lapsesta itselleen välineen ja tarkoituksen ja isänkin roolista Lenni jää sivuun, kuljeksii ja ryyppää, häipyy retkilleen, vuoksiksi häviää itseltäänkin. Ja poika, miten epämiellyttävä siitäkin tulee, niin äidilleen kuin isälleenkin.

Mutta ihmisistä riippumatta, tai heistä huolimatta, aina vaan Lissu auttaa. Auttaa, riippumatta mitä kohde miettii, 

halusi se tai ei.

Upea voimakas teos.