tervetuloa, bienvenue

…ehkä muistamme sen, mitä haluamme unohtaa…ajattelin, mietin mielessäni, annoin lauseen johdattaa, siivittää lauseet, järjestää sanat kun kirjoitin. Kirjoitin novelleja, työstin suuremman kokonaisuuden käsikirjoitusta. Vajosin fiktiivisten henkilöiden elämään, vai omiin muistoihini, käsikirjoituksen sivuille, pädin näytön maailmaan. Maailmaan, joka on hieman nyrjällään. Maailmaan, jota henkilöni, siinä hetkessä elossa minulle olevat, tarkkailevat elämää ulkokehältä, yksinäisyyden turvalliselta kehältä. Ovat yksin tai ehkä vain syyllisyys, salaisuudet, häpeä seuranaan. Tekevät valintoja, jättävät valinnat tekemättä. elävät sattumanvaraisuuksissa. Kantavat mukanaa jälkiä menneestä, kuorruttavat niillä tämän hetken, ehkä tulevan.

Olen kirjoittanut runoja, proosarunoja, novelleja, novellikokoelman, episodiromaanin. Sydän pakahtuu ja koko kroppa kihelmöi jännityksestä. Näkevätkö tekstini, vuodenvaihteessa valmiiksi saamani romaanin Sinussa asuu tuulet, henkilöni, tilanteensa, päivänvalon, muiden lukijoiden silmät koskaan? Miten tekstit lukijaa koskettavat, koskettavatko, mietin kun tallensin viimeisimmän version. Sillä uskon, että kosketus, se, että sana siirtää jotain, tunnetta ajatusta, näkökulmaa, on tekstin tärkein tavoite. Ja siksi kirjoitan. Ja siksi haluan julkaista. Kirjoitan itselleni, kirjoitan muille. Mutta, ennen kuin jatkan, kirjoittamista, tai mitään, peruutetaan vähän:

Hei, olen Anne, salut. Tervetuloa sivulleni, bienvenue.