katoamispiste

Joel Haahtela: Katoamispiste. 2010. Otava

Taas nolo aasinsilta, mutta jos kirjassa yhdistyy kaksi upeaa suosikkikirjailijaani, Joel Haahtela ja Raija Siekkinen toki toinen vain tekstin objektina, niin kirjahan on luettava!

Nyt viittaan Joel Haahtelan teokseen Katoamispiste, jossa Haatela, ah upea Haahtela, hieman Paul Austermaisessa hengessä kertoo tarinan, jossa etsimisen kohteena on kadonnut ranskalaismies ja hänen mahdollinen yhtymäkohtansa Raija Siekkiseen. 

Yhtymäkohta alkaa miehen katoamisen jälkeen, kun miehen entinen vaimon löytää Raija Siekkisen teokseen Häiriö maisemassa / Une fissure dans le paysage miehen asunnosta, teoksen, jota mies oli lukenut. Haahtela törmää miehen ex-vaimoon, joka on lähtenyt etsimään miehen katoamiseen liittyviä johtolankoja Helsingistä ja tämä minä-henkilö (Haahtela?) kiinittyy niin naisen mysteeriin, kadonneeseen mieheen ja mahdolliseen yhtymäkohtaan Raija Siekkisessä.

Teos on lyhyt, pienoisromaani ehkä, sitä rakastamaani lajia, jossa kaikki mitä upeaan kokonaisuuteen, harkittuu, lyyriseen, tarkkaan tekstiin tarvitaan on läsnä ja upeaa.

Teoksessa on aivan omanlaisensa tunnelma, kuin hidas auteur-elokuva, miltei road-leffanomainen tunnelma, jonka sisään uppoaa kuin fleecepeittoon kylmänä syysiltana, sellaisessa, jossa voi vielä aistia iltatuulessa menneen keesän lämpöä, ehkä myös jo tulevan talven raaemman tuulenvireen.

Haahtela, kuten usein romaaneissaan, kulkee, liikkuu (Helsingissä, Kotkassa, Pariisissa) paikasta toiseen, kaupungista toiseen ja kirjoittaa myös juoneen, sen viereen, kulkemaan tarinan, jossa kovin kirjailijan oloinen minä-hahmo tutkii mennyttään, suhdettaan johonkin, lähisukulaiseen, tässä teoksessa vaimoon.

Pidän siitä, että tarina kulkeutuu tässäkin teoksessa kuin muistot, hieman epätarkat, yksipuoliset ja siten ehkä epäreilutkin, mutta kuvaavat minä-kertojan nykytilanteesta, siitä, mitä haavaa tässä teoksessa hän itsessään etsii ja lääkitsee.

Muutama kaunis kohta, Haahtela sanoja (Raija Siekkisestä)

"Luin Raijan novelleja aikajärjestyksessä ja ne näyttivät seuraavan tiettyä kaarta. Melkein kaikissa oli nainen, aina eri niminen, ja silti jollakin tapaa sama. Naisen elämä hahmottui kerta toisensa jälkeen uudestaan, katkelmina, aina hivenen muuttuneena. Aluksi hän opiskeli, sittemmin opinnot päättyivät, jäivät kesken tai tulivat valmiiksi. Nainen vanheni, työskenteli puhelinvälittäjänä tai kirjoitti matkakirjoja, mutta useinkaan ei käynyt kovin selväksi mitä hän teki; niin kuin hän olisi aina ollut valmistautumassa johonkin mitä hän ei vielä itsekään tiennyt. Niin kuin moni asia olisi ollut hänelle mahdollinen, kaikki samaan aikaan, ja silti lopulta vain yksi suunta."

 "Matkoilla nainen tuntui kaipaavan kotiin ja kotona muualle, niin kuin missään ei olisi ollut hyvä tai sitten kaikkialla yhtä lailla sama olo.""… aluksi Raija oli kirjoittanut itsestään tai vain vähän itsensä viereen, mutta myöhemmin nuo kaksi, todellinen ja kuviteltu, olivat ajautuneet kauemmas toisistaan, ja hänen kertomustensa nainen oli jatkanut sitä elämää, jonka hänkin olisi halunnut."

Joel Haahtela (s. 1972) on kirjailija ja psykiatri, jonka esikoisromaani Kaksi kertaa kadonnut ilmestyi keväällä 1999. Romaanit Elena sekä Katoamispiste ovat olleet Finlandia-palkintoehdokaina.