pienen tytön kesä

Claire Keegan: Kasvatti. 2024. Tammi. Suomentaja Kristiina Rikman, alkuperäisteoksesta Foster vuodelta 2010.

Niin hieno!

"Siellä missä on salaisuuksia, on myös häpeää."

Ollaan Irlannissa. Perhe on köyhä, lapsia syntyy haluttiin niitä tai ei. Äiti ja isä antavat tyttärensä vieraaseen taloon kasvatiksi, kesän ajaksi, käy ajan myötä ilmi vaikkei tyttö sitä alunperin tiedäkään. Lukija etenee tytön tietämyksen kanssa samaa tahtia ja se oli toimiva ratkaisu.

Tyttö, kouluikäinen Petal, on minäkertoja ja minua usein jännittää lukea kirjaa, jossa kerronta tapahtuu lapsen näkökulmasta. Usein kerronta voi lipsahtaa falskiksi tai epäuskottavaksi mutta teoksessa ei tässä sellaista pelkoa ollut. Kertojaratkaisu toimi todella hyvin ja muutoinkin, teksti etenee ja kuin huomaamatta tulee lukeneeksi kirjan kertaistumalta, niin vetävä se on.

Kirja on napakka kooltaan, enemmän kuin pienoisromaani ehkä, mutta kuten edellisessäkin suomennetussa Keeganissa, tässä kirjassa ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Rakastin tätä kirjaa,sillä taas kerran Keegan pystyy muutamassa kymmenessä sivussa saamaan lukijan rakastamaan näitä kolmea ihmistä, niin lasta kuin näitä kahta vanhempaa, oman poikansa menettänyttä miestä ja maista, joilla on antaa rakkautta, pyyteetöntä hyvää, jotka konkreettisesti näyttävät ja osoittavat omalla olemisellaan, millaista on hoivata, millaista on tulla hoidetuksi ja huomatuksi, millaista on elää perheessä jossa rakkautta osoitetaan, jossa rakastetaan, jossa lasta kuullaan ja nähdään. Keegan osaa muutamin lausein kuvata tapahtumapaikat, asettaa päähenkilöt osaksi aikakautta ja kyläyhteisöä juoruilijoine ja juoppoineen, luokkaeroineen.

Ihana ihana teos, jossa jokaisella sivulla oli oikeutuksensa teokseen.