hyvää ystävänpäivää!  

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. 1994. Otava. Suomentanut Arja Tuomari teoksesta Underbara kvinnor vid vatten. 

Aika pitkään piti metsästää, että sain tästä teoksesta sen kappaleen, missä ei ole kirjasta tehdyn leffan kuva kansikuvana. Halusin ilman annettua mielikuvaa ja hyvä niin, Fagerholmin teksti riittää värittämän mielikuvituksen ja piirtää teoksen elokuvana eteen, ilman elokuvaakin. 

Ollaan lempikirjailijani äärellä, Ihanat naiset rannalla on Fagerholmin esikoisteos ja olisikin pitänyt aloittaa tästä ja jättää Kuka tappoi bambin- teos viimeiseksi Fagerholmin lukupinossa, mutta minkäs teet. Kuka tappoi bambin on nyt luettu ja hyvin samanhekiseen maailmaan Ihanat naiset rannalla  päätyy kuin mistä Kuka tappoi Bambin- teos alkaa, missä Bambi tapahtuu. 

Ollaan 1960-luvulla.

Fagerholm kirjoittaa tarinan kahdesta perheestä, kehitystarinat nuorille, Thomasille ja Reneelle ja kahden naisen, Bellan ja Rosan kehitystarinat myös. 

Monenlaista äitiyttä ja vaimoutta kohdataan samoin kuin avioipuolisoitakin, kasvattamisen tapoja. 

Ollaan uudenlaisen maailman kynnyksellä, mutta kovin moni asia kuitenkin pysyy paikallaan ja ne perinteiset, liikkumattomimmat asiat ja tavat liittyvät kesään ja kesäpaikkoihin, huviloihin, päiviin rannoilla ja ateljeessa. 

Thomas ja Renee kasvavat nuoruutensa tässä kirjassa, Bellan ja Rosan tiet eroavat ja salaisuuksia Fagerholm kirjoittaa niin kuin ne pitääkin kirjoittaa, aina vaan pikkuisen hämyn taakse jääviksi.

Teos päätyy traagisuueen tapahtumaan, nyt jo Kuka tappoi bambin-teoksen jälkeen tutunoloiseen tunnelmaan ja kaiken päälle laskeutuu David Bowien Starman. 

Upea.