Hyvää Itsenäisyyspäivää
kotirintama kestää
Sisko Istanmäki: Niin paljon parempi mies. 1991. KirjayhtymäHyvää Itsenäisyyspäivää!
Mietin, mikä teos voisi olla perinteisten itsenäisyyttä markkeevien kaanoniin kuuluvien teosten rinnalle sopiva teos itsenäisyyspäivään. Päädyin Sisko Istanmäen Niin paljon parempi mies-teokseen.
Kyseessä on sotavuosiin sijoittuva selviytymistarina, sellainen, joita tähän päivään on helppos suosia, joka sopii kategoriaan hyvin, joka kertoo suosittua tarinaa.
On kaksi naista, pohjalainen äiti poikineen ja eloisa iloinen karjalaisnainen tyttärineen. Sota jyllää, miehet ovat rintamalla, naiset pitävät elämää yllä kotirintamalla.
Työvelvoitettu pohjalaismies kuolee työssään eikä saa sodassa kuolleen kunniaa, saati sodassa kuollen hautajaisia. Vaimo kotirintamalla lapsilaumansa kanssa jää ilman etuisuuksia ja on liian väysynyt taistelemaan, väsynyt sotaa, kituuttamaan, pärjäämään, sopeutumaan hankalaan mustasukkaisen miehen rajoituksiin ja oikkuihin ( mikä pikkuhiljaa paljastuu).
Hautajaisten jälkeen taloon sijoitetaan evakkoäiti tyttärineen. Äitien yhteinen sävel samassa taloudessa löytyy vaikka kulttuurit ja murteet kolahtelevat ( nyt jo aika kliseisellä tavalla?). Sodan keskellä ylpeys on heitettävä sivuun ja rivakalla otteella ja periksiantamattomuudella ja kekseliäisyydellä (taas aika kliseisesti nykykirjallisuudessa)selvitään ja naisten elämän arvet pikkuhiljaa luottamuksen lisääntyessä kerrotaan ja taputellaan siedettäviksi.
Mielenkiintoisin osuus tässä teoksessa minulle oli pohjalaisäidin ja perheen vanhimman pojan välinen suhde, sen haasteet, varhaisteini-ikäisen isättömän pojan surun kuvaus, kuvaus kasvusta teini-ikään, mustasukkaisuus äidin suhteesta uuteen mieheen, lapsellisen ja aikuisen käyttäytymisen häilyvän rajan edestakaisinen hypähtely, sumentuminen.
Pidin tästä teoksesta niin kuin olen pitänyt kaikista Istanmäen teoksista. ne, jos mitkä sopivat suomalaiseen mielenmaisemaan, isänmaallisuuteen.
Tämä tarina on kirjoitettu ennen nyt käsiin räjähtänyttä buumia reippaiden puheliaiden kekseliäiden karjalaisnaisten (?!?) ja muiden rumaa murretta puhuvien (?!?) suomalaisten murteiden ja kulttuuristen tapojen törmäyksistä. Tarina on aika kliseinen karjalaisnaisten iloisuutta ja sinnikkyyttä idolisoiva ja muiden murahtelua ja kyräilyä korostava selviämistarina, mutta viehättävä arvattavuudessaankin.
Istanmäki osaa aikalaiskuvauksen, sujuvan dialogin ja juonen kuljetuksen draaman elokuvallisin keinoin, joten eihän tästä voinut muutakuin pitää.