erilainen joulusatu 

Claire Keegan: Nämä pienet asiat. 2023. Tammi. Suomentanut Kristiina Rikman aluperäisteoksesta Small things like these, 2012.

Välipalakirja, ajattelin ihan melkein viimeisille sivuille asti.

Kirja on sivumäärältää vähäinen, mutta nyt muutama päivä lukemisen jälkeen, tylsästi (tai klassisesti), pakko sanoa, että kirja on kokoaan suurempi.

Claire Keegan on irlantilainen kirjailija ja irlantilaisuus kyllä lyö tarinassa läpi. Irlantilaisuuden lisäksi tulee jotenkin mieleen Colm Toibin ja Elizabeth Strout vaikka ihan omanlaisensa tämä kuitenkin on.

Keegan kirjoittaa hyvin. 

Tarina kulkee ja sivuja saa kääntää nopeaan. 

Aluksi tarinaa lukee kuin joulusatua ikään. On hyvyys ja pahuus, on lumisadetta, on messua, kirkkoa ja joululahjaostoksia, joulukiireitä. Mutta lopussa on yllätys ja jouluinen tarina nouseekin sadun, fiktion yläpuolelle, yleisemmälle tasolle ja  Keegan näyttää miten pahuus peittoaa hyvyyden, miten ne kaksi limittyvät toisiinsa.

Nämä pienet asiat on sujuvasti ja jouhevasti kirjoitettu tarina isättömästä miehestä, viiden lapsen isästä, joka hoitaa/ kuskaa hiiliä joulunaikaan asiakkailleen. Mies tapaa kylän asukkaita ja pohtii kasvatti-isän roolia kantanutta Nediä. Billillä on aikaa ajatella ajaessaan kylmän ja lumisateisen kaupungin katuja. Kotona odottaa vaimo ja tyttäret, joiden kanssa mies käy messusssa, jossa hän myös miettii 14 vkoa sitten synnyttänyttä tyttöä, jonka mies löytää sattumalta suljettuna hiilivarastoon ilman päällysvaatteita ja kenkiä. Mies katsoo asiaa sormien läpi ja katuu myöhemmin omaa pelkuruuttaan. Mies ei uskaltanut vaatia luostarin nunnia vastuuseen tytön heitteillejätöstä mutta - joulukirjanomaisesti - mies lopulta hakee tytön taas hiilivarastosta, ilman kenkiä lumisateessa päivävaatteissaan, ja mies vie tytön kotiinsa, pelastaa tytön kylmettymästä kuoliaaksi.

Alussa hyvän mielen tarina joka muuttui kammottavaksi, kun totuus paljastui. 

Sanoisin, kuluneesti, että kokoaan suurempi kirja, jonka tarina tai ainakin tieto näistä Magdalena-pesuloista ja niiden tutöistä ja lapsista jää mieleen, hyvin pitkäksi aikaa, veikkaan. 

Kirjan lopussa annetaan tieto Magdalena-pesuloista, joita ylläpitivät katolinen kirkko ja Irlannin valtio. Magdalena-pesuloissa pidettiin kymmeniä tuhansia naimattomia, aviottomien lapsien synnyttäjiä, orpoja, köyhiä, vähäosaisia orjan asemassa, pakkotyössä ja kuten tarinassa näytetään, epäinhimmillisissä, pahuuden olosuhteissa. Nämä pesulta suljettiin vasta vuonna 1996 ja näppärästi arkistot pesuloista ovat häipyneet taivaan tuuliin, mutta tiedetään, että kymmeniätuhansia tyttöjä kuoli ja ne, jotka eivät kuolleet pakkotyöhön menettivät mahdollisuuden toisenlaiseen elämään, perheeseen. Menettivät synnyttämäsä lapset. Omat perheensä.

Laitoksia johti ja ylläpiti katolinen kirkko yhdessä Irlannin valtion kanssa ja vasta 2013 valtio/hallitus esitti anteeksipyynnön.

Tässä Keeganin tarinassa ei tarvittu sotaa vaan ihmisen julmuuden näyttäminen toteen onnistui hyvään verhoiltuna, yhteiskunnan rakenteisiin ujutettuna, kirkon toimintana, apuna. Ja ehkä, tässäkin, tarinaan kudottu Magdalena-pesuloiden alkuperäinen tarkoitus on ollut tehdä hyvää, mutta ihminen on ihmiselle julma ja mitä kaikkea voikaan uskonnon nimissä tehdä….

Nämä pienet asiat on lukemisen arvoinen jouluinen tarina, joka siis kannattaa lukea viimeiseen sivuun.