edelläkävijä, taitelija

Eveliina Talvitie: Helga. 2025. Into

"Tuote saatu kustantajalta arvostelutarkoituksessa."

Esseistiikan väliin ihan uutta kotimaista (feministististä?) historiallista kertomakirjallisuutta!

Helga on Eveliina Talvitien Ompelija-trilogian ensimmäinen osa ja teoksen tapahtumat sijoittuvat vuosien 1948-1963 väliselle ajalle. Ymmärtääkseni keskimmäisessä osassa pääosaanäkökulma kuljetetaan ensimmäisen osan, Helgan, Matleena- tyttären näkökulmasta.

Tiedän, että Talvitie on tietokirjoissaan käsitellytnaisten yhteiskunnallista asemaa, tasa-arvoa ja feminismiä. Nämä teemat olivat esillä myös lukemassani Talvitien tietokirjassa Kunniaton mutta vapaa. Erään afgaaninaisen tarina. Like, 2022 ja samoja teemoja, ajatuskulkuja on myös Talvitien Kävin vaan uimassa, sisko (ihana teos!!!) ja Atenaan sijoittuvassa teoksessa Pieniä ilkeitä tarinoita. 

Helga oli yllättävä! 

Yllätyin sen teemoista, Helgan antisankariudesta, Helgasta vastavirrassa, naisesta ilman sakariviittaa. 

Ajattelin ensin, että ollaan valtabumissa eli historiallisetn naisten kautta, sotien jälkeisten sankarinaisten kautta itketetään (lukija itketetään) elämän ylä- ja alamäet, sisukkaasti (usein murteella) kestetään miehet ja lapset ja epäonnistumiset, joista nainen selviää (sankarin matkan mutkien kautta) ankaralla työllä voittajina, mutta tämä oli ilahduttavasti erilainen. En halua paljastaa kaikkea, juonellisesti siis, mutta ehdottomasti luen muutkin osat. 

Erityiskiitos jo tässä kohtaa "totuudellisuudesta" (josta Sinikka Vuola & Tommi Melender Maailmojen loput-teoksesta luin, että suomalaiset lukijat poikkeuksellisesti arvostavat piirrettä korkealle. Se mitä mitä kirjoitetaan, pitää olla totta - fiktiivisessä teoksessa esim puitteet ja ajankohtaan kuuluvat tapahtumat, oheiset, vaatteet, ruuat, yhteiskunnan liikkeet) ja tässä oli. Maailma Helgassa eteni kuten historian kirjoista olemme oppineet.

Talvitie on tehnyt mittavaa taustatyötä ja sen huomaa lukiessaan. Ei niin, että tietämyksellä elvistellän, mutta Talvitie kirjoittaa sujuvasti niin ompelimesta, niin vaatteiden kuin täkkien, kankaiden värjäyksestä, muodista ja rakastin sitä, koska olen itse aina ollut kiinnostunut muodista ja siitä, miten se heijastelee ajankuvaa, moraalia, ihanteita, poliittista ja uskonnollista havinaa, niin tässä teoksessa nytkin. 

Helga ei kuitenkaan kerro vain ompelemisesta, ei kuvaa vain ajakuvaa, naista /perhettä/ kaupungistumista sorien jälkeen pahimman pula-ajan jo jäätyä taakse vaan kaikenkattavasta intohimosta, melkein pakkomielteestä, niin paljon, että "taiteilijuudessaan" Helga tekee ratkaisuja, joita kylillä varmastikin paheksuttiin, perhepiirissäkin, mutta niihin Talvitie ei takerru.