Pirkko Saisio: Voimattomuus. 2005. WSOY

On juhannus. On mökki.

On Jaakko, pappi.On Harrriet, Jaakon vaimo, vuorotteluvapaalla.

On heidän poikansa Mikael, Norjassa, missä lie, merimies.

Niin ja Jokke.

Ja usko, puinen Kristus kaupunkikodissa.

Ja ennen kaikkea on juhannus, mökillä, saaressa.
Mikael antaa kaverilleen Jokelle, kokaiineineen, luvan mennä vanhempiensa mökille, jonne Mikael ei siis tule mutta jonne tämä pitkään naimississa ollut pari, Harriet ja Jaakko menevät.Niin ja tämä "poika". Ja siitä se homma sitten lähti eskaloitumaan…Tavallinen juhannus..?Tiedä sitä mutta Pirkko Saisio on kyllä järjettömän hyvä. Teksti etenee sisäisenä puheena, dialogein. Hyvä, kun ehtii sivuja kääntää. Saisiolla on havainnoinnin taito, toki dramaturgian taito ja taito ymmärtää ihmistä. Olla satiirinen, tragikoominen, hauska ja surullinen samaan aikaan. Upea. Niin ja se juhannus…On seksiä, tai huuma tai himo, se yksi kerta, jossa on nainen ja poika. Niin ja kokaiini.Ja kiinnijääminen.
Ja sitten nainen jättää miehen ja se jokin (vaimo,usko,Kristus) mikä piti tämän kirkonmiehen kasassa, murtuu. Se jokin oli vaimo ja Kristus. Mies,pappi, murenee ja lopulta itsestään, uskosta, Kristuksesta ja ikuisesta Jaakobin painista, Jobista, Roomasta jää jäljelle, tai muodostuu jonkilainen tasapaino, vaikkakin uskon menetys.
Sanoinko jo, että jumaloin Pirkko Saision ironian tajua, kirjoittaa ironisesti niin, ettei se ole päällelliimattua,tehostettua vaan hienovaraista, pienimuotoista, todelliseen ihmishavainnointiin- ja tuntemukseen perustuvaa. Sitä tämä Voimattomuus taas todistaa. Sitä, että Pirkko Saisio on next to god, kirjallinen jumala. On siis juhannus ja siksi tämä kirja.

Pirkko Saisio oli tällä teoksellaan Finlandia-ehdokkaana vuonna 2005.