aulikki 

Olen Aulikki Oksasen suuri fani.

Etenkin rakastan Oksasen runoutta (kuka ei?) ja olen lukenut runojen lisäksi lyhytproosaksi mainitun Kultivoidut rikokset ( joita teoksen takakansi väittää lyhytproosaksi, mutta joita itse kutsuisin niitä novelleiksi, sen verran teoksen neljällä tarinalla oli mittaa), Tykkimiehen syli-romaanin (pidin pidin pidin ja luettuani Helena Ruuskan Aulikki Oksasen elämäkerran Hyppy syreenien tuleen sain teokseen toisella lukukerralla lisää kerroksia, mikä oli sekä kiintoisaa, vähän tirskistelevää että ihanaa) ja tämän tällä vuosikuhannella kirjoitetun hyvin erilaisen Oksasen, Tryffelikoirat.

Tryffelikoirissa ei läiki niinkään runollinen Oksanen tai nuori Oksanen, mutta edelleen, teoksen päähenkilö, jo aikuisiässä oleva Inni, löytää lohtua kalliolaiseen urbaaniin todellisuuteen mummon lauluista ja lausahduksista ja Innin silmien kautta havainnoidaan yhteiskunnan kipukohdat, vähäosaisuus, köyhyyden, laitapuolen kulkijat.

Edelleen, Oksanen kirjoittaa Tryffelikoirissa poliittisuuden, luokkaerot ja kaupunkiosaerot.

Laitapuolen kulkijoita riittää.

Tryffelikoiriksi Oksanen kutsuu heitä, jotka nuuskivat ullakot ja kellarit, koluavat kuolinpesät ja Kallion kirpparit, ja vintage-putiikit ja etsivät tryffelikoirien lailla herkkuja, joista maksetaan.

Inni taas on iso kolho nainen "jonka syntymäpäivää ei muista kukaan muu kuin Yves Rocher" ja mun teos alkaa noilla sanoilla, ei kai voi muuta kuin vain lukea.

Oksanen on kirjoittanut esiin kookkaan naisen olemisen ja näkymisen tuskat, petollisen miehen ja isän, rakkaudenkaipuun, rakkauden humahduksen mutta myös Susun, jonka kautta Oksanen esittelee niin huumausaineiden kuin viinankin kirot, kodittomuuden ja näköalattomuuden.

Tykkäsin tästä, tästä Tryffelikoiratarinasta. 

Tämä on edelleen valitettavan ajankohtainen, ehkä enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten. Oksasen Kallion kujien tuntemus oli ihanaa, oli mukava kulkea kaduilla Oksasen kanssa, hänen tarkan ja ymmärtävän katseen kautta/läpi.

Ja Helise taivas - no se on meidän runoudenrakastajien ehtymätön aarreaitta.