karua väkivaltaista selviytymistaistelua 

Joni Skiftesvik: Tuulenpesä. 

Ruotsissa asuva Pauli Häikiö on juuri kokenut kovan kolauksen. Hän huomaa joutuneensa työnantajansa uudessa myyntiorganisaatiossa alariville.

Menneissä ajoissa Pauli ajautui syksyllä 1942 pikku poikana äitinsä Niinan kanssa venepakolaisena henkihieverissä Ruotsin rannikolle.

Paulilla on hajanaisia muistikuvia tuon syksyn tapahtumista. Hänen muistikuviaan täydentävät äidin kertomukset - ne joita aika ei ole onnistunut pyyhkimään pois. Kaukaiset tapahtumat ovat kiusanneet Paulia ja nyt kun uusi organisaatio ottaa pattiin, aika menneiden perkaamiseen on kypsä.

Pala palalta keriytyy tarina pohjoisen satamakylän asukkaista. Se on tarina Jahvetti ja Niina Häikiöstä, ankarasta elämästä johon mustasukkaisuus piirtää synkeää raitaa.

Tarina on voimakas, väkivaltainen kuvaus väkivaltaisista parisuhteista, avioliitoista, äidinvihasta, alemmuudesta, sodasta, paosta ja pelosta. Skiftesvikin kieli vastaa tätä koskettavaa karua avioliittodraamaa, sukudraamaa.

Tavallaan Skiftesvikistä tulee mieleen kerronnan vaivattomuudesta ihailemani Antti Tuuri, tavallaan vähäeleisesti kuvatuista tarinoista toinen ihailemani, Juha Seppälä.

Tuulenpesä kertoo siis Paulin tarinan, Paulin suvun tarinan. Paulin isä pakenee sotaa ja pakomatkalle kohti Ruotsia veneellä läpi myrskyävän meren Jahvetti ottaa mukaansa vaimonsa Niinan ja vielä alle kouluikäisen poikansa Paulin, jonka nykyajassa on nyt siis tullut Suomeen selvittelemään sukunsa ja isänsä tarinaa 1940-luvun arkistoista. Menneisyys ei jätä Paulia rauhaan ja Pauli saa selvityksen menneille, selvyyden isästään.

Jahvetti ei pääse koskaan Ruotsiin, sillä hän kuolee sodassa epäselvissä olosuhteissa. Niina, nyt jo puolittain muistamattomana vanhainkodissa poikansa viitoittaa huterasti Paulin tietä ymmärrykseen suvunsa tarinasta. Mikään sankaritarina tämä ei ole, mutta kirjan väkivaltaiset parisuhdeväkivaltaiset ja raivokkaat ja tylsätkin kännäyskohdat Skiftesvik kirjoittaa elokuvamaisen tarkasti, elävästi ja upeasti.

Hieno tarina, olkoonkin väkivaltainen ja julma ja upeasti kirjoitettu.