Kathy

Olivia Laing: Crudo. 2018. Picador.  

Upea, uudenlainen. Lajirajojen ulkopuolella, yli äärilaitojen. Ihanaa. 

Hauska(kin), raikas, älykäs, viiltävä. 

En voinut lopettaa lukemista. 

Olivia Laingin ensimmäinen fiktiivinen (?) proosateos, ei siis esseekokoelma tällä kertaa, mutta koska rakastin Laingin Yksinäisten kaupunkia halusin lukea Laingia lisää, nähdä miten hän taipuu esseiden ulkopuolelle. 

Ja kyllä, kyllä hän taipuu!

Crudo on autofiktion rajat taivutteleva, iloitteleva, raaka, suora (ja kuulema seitsemän viikon aikana kirjoitettu, kuin punk, kuin raivo, kuin suoruus). 

Rakastin tätä vaikka olen aika varma, että en ymmärtänyt kaikkia viittauksia (pitääkö ymmärtää, jos tunne on hieno, ylevöittävä, innostava, innostunut?).

Jo teoksen ensimmäiset sanat pysäyttävät "Kathy, by which I mean I, was getting married. Kathy, by which I mean I, had just gotten off a plane from New York." 

///Suosittelen muuten myös äänkirjaa, sillä teoksen lukee kirjailija Olivia Laing itse ja ah se on ihanaa, hänen äänensä on ihana, elävä, eloisa ja dialogi hivelee korvia, painottaa oikeat sanat, tarkoitetun hämmätyksen, raivon, turhauman, tyhjyyden. ///

Sanotaan, että Crudo on kunnianosoitus Kathy Ackerille, että, teoksen Kathy on Acker, että Kathy on Laing itse tai Kathy on teoksessa ehkä heidän kahden yhteensulautuma. Olivia on ehkä ottanut Kathy Anckarin ihon päälleen, punkin jumalattaren asenteen, ajatuksia, lisännyt niihin oman elämänsä kudelmat tai teos on vain kunnianosoitus Kathy Ackerille, (josta elämäkerrassaan kuvailu a punk-rock counter-cultural icon, and innovator of the literary underground).. ( Mutta miksi näin? Koska voi?)

On siis Kathy, nelissäkymmenissä, ei siis kuin Acker, joka ei avioitunut enää täytettyään 30, mutta Laing kyllä) joka on "minä" ja Kathy matkaa kohti avioliittoa poliittisesti turbulenttina kesänä 2017. Maailma rakoilee, on muutoksessa, apokalyptinen melkein ja fasismi nostaa päätään, ilmasto lämpenee, totuutta haetaan Twitteristä, mielipiteitä jaetaan, istutaan iltaa, juodaan viiniä ja ah miten ihanasti Laing pujottelee tekstiin ilmeikkäät värikkäät ystävnsä, moniäänisyyden, kuplan samankaltaistuneen näkökulman.

Kathyn, kirjailijan, maailma siis muuttuu. Tuleva aviomies on rakas, 29 vuotta Kathya vanhempi, palkittu runoilija (kuten in real life, Ian Patterson "The Poet").

Kathy siis avioituu, hakee rooliaan vaimona, puolisona, tuntee itsensä ulkopuoliseksi molemmissa, kaipaa todelliseen ruumiiseensa , 11-vuotiaan androgyynisen rinnattoman pojan ruumiseen. 

Ja Kathy kuohuu, maailma ympärillään kuohuu. 

Amerikassa riehuvat poliisit pyssyineen, Trump nousee valtaan, tyhmä tyhmä mies, on Putin, aina vaan Putin ja Brexit ja Kathy lähtee, vaivoin raapii kasaan tuskattuttavat dokumentit ja matkaa Amerikkaan, luennoimaan, kirjailija kun on viikkon vanhana vaimona. 

Crudo on Olivia Laingin ensimmäinen fiktiivinen (?) romaani ja palan halusta lukea Laingia lisää.