parempi kuin nimensä 

Lily King: Kirjoittajia & rakastajia. 2025. Johnny Kniga. Suomentanut Salla Voutilainen 

Ajattelin lukea Marjo Niemen voimakkaiden monologien jälkeen "välipalakirjan". Ei tämä ollutkaan välipalakirja vaan loppupelissä aika kiva romaani, sellaisella turvallisella tuttavallisella tavalla kevyehkö amerikkalainen romaani.

Jotain nuorta ja kivaa tässä oli, olihan päähenkilökin nuori aikuinen, kolmissakymmenissä, isoissa käännekohdissa elämässään ei pelkästään kirjoittamisessaan, opiskelujen jälkeisessä elämässä, parisuhteessa. 

Kirja oli kepeä ja haikea ja alakuloinen ja kun Casey, päähenkilö kirjoittaa kirjaa, kipuilee kirjoittamisen kanssa, julkaisee kirjan ja ah, tämä olikin kiva, olkoonkin aika kaukana sellaisesta mitä lähtökohtaisesti luen, mutta joo, tämä oli melko ihana 

(vaikka luulin, että kiintiö on täynnä kirjoja, joissa kirjoitetaan kirjaa, mutta olin väärässä niin kuin olin väärässä siitä välipalakirjastakin ja amerikkalaisesta höttötrendikirjastakin).

 Stupid me. 

Tämä oli kiva.

Katsokaa vaikka: 

Kirjan alkusanat. "Olen sopinut itseni kanssa, että en ajattele rahaa aamuisin. Olen kuin teini, joka yrittää olla ajattelematta seksiä. Yritän kyllä olla ajattelematta seksiäkään. Tai Lukea. Tai kuolemaa. Eli pitää olla ajattelematta äitiä, joka kuoli lomalla viime talvena. On paljon sellaista mitä en voi ajatella, jos haluan että kirjoittaminen sujuu aamulla."

Ja miten hän sanoo kirjoittamisesta:

 "Kirjoittamisessa vaikeinta on sisään pääseminen, kalvon puhkaiseminen joka päivä. Toiseksi vaikeinta on ulos pääseminen. Välillä minä uppoan liian syvälle ja nousen pintaan liian nopeasti. Jälkeenpäin tuntuu että on apposen auki ja ihoton. Koko maailma tuntuu kostealta ja taipuisalta. Kun nousen työpöydän äärestä, suoristan kaiken. Maton pitää olla samassa linjassa lattialautojen kanssa. Hammasharjan pitää olla kohtisuoraan hyllyn reunaa kohti. Vaatteet eivät saa olla nurinpäin. Äidin safiirin pitää olla sormen keskellä."

Vielä yksi ote: (Casey on tarjoilijana ja työn kuvailu oli kivaa, hyvin todenmukaista) 

"Oletko huomenna tarjoilemassa?" hän kysyy. "Joo." "Entä ylihuomenna?" "Jep. Useimpina iltoina. Kuinka niin?" "Yritän pyytää sinua ulos." Mutta en minä voi lähteä ulos tyypin kanssa joka on kirjoittanut yksitoista ja puoli sivua kolmessa vuodessa. Sellainen on tarttuvaa."

tämmöinen #matalankynnyksenpostaus #kiva.