tyhmänylpeydestä 

Anne Vuori-Kemilä: Maahan viilletty raja. 2023. Karisto 

Anne Vuori-Kemilä kirjoittaa hyvin elävästi ja todenoloisesti todellisista naiskohtaloista, todellisiin tapahtumiin perustuen, 1900-luvun alun ja sodanjälkeisestä ajasta Suomessa.

Kaikilla oli vaikeaa.

Oli työttömyyttä ja toisaalta kovaa ruumiillista työtä, viinaa, sodan uhkaa ja lopulta sota mutta tähän teokseen Vuori-Kemilä kirjoittaa erityisesti naimattomien naisten kovat kohtalot.

Näkökulma oli kiinnostava ja Vuori-Kemilä kirjoittaa näiden naisten(lukemattomat) vahinkoraskaudet, kovan ruumillisen raatamisen satamissa, laivoissa, ryyppäämiset, roisit puheet ja ennen kaikkea puhumattommuuden, ylisukupolvisen köyhyyden, häpeän, syyllisuuden.

Ylpeyden, tyhmänylpeyden ja tyhmyydenkin.

Vuori-Kemilä on mennyt hahmojen/henkilöiden nahkoihin, kirjannut mahdolliset (keksityt) ajatukset tunteet tuntemukset, vaihtanut nimet, yleistänyt.

Melkein jätin kyllä kirjan jo alkumetreillä kesken - jotenkin tuntuu, että tätä lajia romaaneissa nyt on todella todella paljon! Tuntuu, että aihe, tämä sotienaikainen naisen kova kohtalo, sota ja Lapin sota, saksalaisten ja suomalaisten suhteet Lapinsodan aikana, vahinkolapset, köyhyys, niukkuus on jo niin nähty kuultu ja koluttu (voin olla väärässäkin), mutta jatkoin kuitenkin.

Ehkä tarinoiden tosipohjaisuus sai jatkamaan ja loppupelissä hyvä niin vaikkakin välilä työläännyin näihin puhumattomiin tyhmänylpeisiin naisiin (ja miltei ajatuksen voimasta raskaaksi tulemisiin).

Näkökulmana poisannetun lapsen ja äidin suhde oli kiinnostava. Vuori-Kemilä kuvaa elävästi sen miten vaikeaa puhumattomuuden kanssa on elää.

Miten käy, kun äiti vuosien jälkeen vaatii kasvattivanhempiinsa kiintyneen tyttärensä takaisin itselleen, luokseen?

Miksi tytär valitsee kasvattivanhempansa, ei suostu "tyttäreksi" enää äidilleen? Miltä tuntuu olla äiti, jonka rakkaus ei kelpaa, miltä tuntuu olla tytär, jonka äiti on antanut pois?

Miksi tytär ei voi antaa äidilleen anteeksi, yrittää edes ymmärtää äidin syyllisyyttä, häpeää?

Tosipohjaisuus ja selkeästi laaja taustatyö, joka on Jälkisanoihin kirjoitettu tekivät tästä kirjasta erottuvan.

Kirjailijan edellinen romaani oli Finlandia-ehdokas.