Isä on kuollut taas.

Tänään hän on kuollut tästä maisemasta.

Isättöminä seisovat kuuset

risti latvassaan.

Kun epätoivo tulee

ovat kuuset.

Kun toivo menee

ovat kuuset.

Minä pitelen niistä kiinni.

Eräänä päivänä hänelle tuli kasvi vatsaan,

se iti, kasvoi ja levittäytyi.

Ja eräänä toisena päivänä hän oli kukkia täynnä.

Ja sisäisillä silmillään hän näki ne kaikki,

myös perhoset niitten yllä.

Ja hän puolusti viimeiseen saakka sitä maisemaa.

Eeva Kilpi: Ennen kuolemaa. 1982. WSOY