lähiösateessa

kohti perjantai-illan illalliskutsuja
Rachel Cusk: Arlington Park. 2019. Faber & Faber
"Oh, it was vexing, vexing, this trap of sex!"
"Marriage is just another word for hate."
Valtasuhteet - äidit lapset, vaimot - aviomiehet- äidit-aikuiset tyttäret- naiset - naiset, luokkajako, erilaisuus luokan sisällä, samanlaisuuden tavoite, tyytyminen, pienentäminen, oman elämän tarve/muutos.
Avioliiton turva ja kalterit.
Cuskin Arlington Parkin naiset sanovat näin, Cusk kertoo näin kuvailemiensa naisten asemasta yhteiskunnassa, avioliiton valtasuhteissa, sillä nämä naiset, kotirouvat, elävät erilaista elämää kuin heidän (tässä teoksessa) taustalle jätetyt miehensä, he, jotka ajavat valtavankokoisilla autoillaan, tulevat kotiin valmiseen pöytään, katsomaan lapsiaan sängyissään nukkumaanmenoaikana.
Teos sijoittuu yhteen sateiseen perjantaihin Arlington Parkissa, kadulla, kadun verrella sijaitsevissa taloissa, joissa nämä naiset asuvat.
Julietin elämän kohokohtia ovat perjantaiset kirjallisuuspiirit ja hän on näistä naisista se koulutetuin (ja se vihaisin? - ja joka reunan yli keikahtaessaan leikkaa kapinallisen lyhyen hiusmallin —- kliseisyyden huippu?). Amanda siivoaa elämästään perheensä, sen tahrat, sen virheet. Solange / Solly tehtailee lapsia ja hänen kautta Cusk esittelee myös maahan tulleet kielikouluoppilaat, naiset, jotka hän ottaa alivuokralaisikseen ja eri kulttuuristen naisten asettumisen vaikeudet perheen keskuuteen, yhteiskuntaan, heidän jättämänsä olsosuhteet, perheet uuden paremman elämän toivossa. Maisie vastustelee lähiöelämää, sen hidasta lipumista ja kaipaa Lontooseen ja sitten on Christine, jonka järjestämiin perjantai-illan kutsuihin koko teos kuljettaa lukijan.
Kuten arvata saattaa, kutsut eivät suoranaisesti ole mikään jättimenestys.
Cusk ei alle viivaa, ei manifestoi, ei kuljeta näitä naisia kyltein mielenosoituksiin mutta lukija ymmärtää teoksen pinnan alle kirjoitetut viestit, arvostelun, kritiikin yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon naisten ja miesten välillä, naistenkin välillä.
Tämä oli hyvä! Alleviivaamaton, feministinen, älykäs, kiinnostava (naisten tavallisuudesta huolimatta = sen takia?).
Ensimmäinen ei-omaelämäkerrallinen Rachel Cuskini ja jäi halu lukea häneltä myös lisää fiktivisisä romaaneja.