maailman bulevardeilla

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia. 2017. Tammi 

Luin tätä kokoelmaa muutama viikko sitten (työ)matkalla Pariisissa ja mikä sopisikaan Pariisiin paremmin kuin Tove Janssonin novellit ja kolumnit, usein matkoilla ja ulkomailla kirjoitetut?

Joissakin novelleissa Jansson liikkuu esseemäisissä maisemissa. Hän pohdiskelee juonettomassa tekstissää mm kirjoittamisen vaikeutta (Kerran puistossa, josta tuli yksi tämän kokoelman lempiteksteistä) tai miksi jokin kirjailija kirjoittaa lapsille( Kavala lastenkirjailija).

Kauneinta novellleissa oli alut. Jansson juurrrutaa lukijan muutamalla upealla rivillä maisemaan. Jansson kuvaa myös kaupungit eläviksi kokonaisuuksiksi, hajuine ja väreineen.

Kokoelman ensimmäinen, niminovelli Bulevardi (1934) osui ja upposi, luonnollisesti, Pariiisissa kun oltiin, ajankohtaisuudellaan. Oli helppo asettua Monsieur Chatainin kenkiin.

Muutoinkin,rakastan kärttyisiä vanhoja miehiä (kirjallisuudessa!) ja Tove osaa sen lajin kuvaamisen hyvin (toki myös kärttyiset vanhat naiset luonnistuvat Janssonilta hyvin!).

"Turistit ovat hyvä asia", toteaa monsieur Gilbert, jolla on liikemiehenä karumpi kulma asiaan. Monsieur Chatain puolustaa kiivaasti näkemystään turisteista: nämä ovat tyhmiä olentoja vailla oikeutusta olemassaoloon. He haluavat nähdä Pariisin, hélas – sehän on luonnollista – mutta alistuvaisempi asenne olisi paikallaan! He käyttäytyvät niin kuin eivät olisi vain maksaneet hotellihuoneestaan, typeristä matkamuistoistaan, pääsylipustaan Moulin Rougeen, Folies Bergéreen, jota ei voi mitenkään…"

"Turistit kyllä tekevät kaikkensa turmellakseen kaupunkini, mutta eivät he pitkälle pääse. Kukaan ei pääse. Kaupunki säilyy samana."

Oma suoskkini novelleista oli Kirje (1936). Siinä vanhempi (taas kärttyinen herra), Herra Vöpel, ryhtyy sivustakatsojan roolistaan aktiiviseksi nuorten tyttöjen auttajaksi Dresdenissä. Jansson pureutuu käsittämättömällä tarkkuudella kärttyisen elämän menneistä(?)arvoista kiinnipitävän herran ajatuksiin.

Klisee (1935)- novellin uhkaava tunnelma oli upea! Siinä oli jotain samaa kuin Janssonin romaanissa Kunniallinen petkuttaja, joka on itselleni se kaikkein upein Janssonin teos.

Myös Laiturielämää (1937) oli hieno:

"Sellaisia he ovat, kesävieraat. Rehentelevät, kun ovat nolanneet itsensä, ja pyytelevät anteeksi, kun ovat kerrankin toimineet luontevasti. Laiturille pitää tulla hyvissä ajoin, on epähienoa sännätä matkaan viime tingassa.

Nyt rouva solmii keulaköyden rusetilla männyn ympäri, kakarat rynnivät yli sivulaidan, ja koko porukka loikkaa suoraa päätä laiturille.

Tätäkään ei kesävieras ikinä opi – kuinka höyrylaivalaiturille mennään. Ei sinne mennä miten tahansa. Ei varsinkaan heti. Voi seistä sopivan tovin nojailemassa odotusrakennukseen tai käydä sen sisällä vilkaisemassa vuorolistaa. Naiset ja lapset voivat istahtaa kalliolle, jos löytävät siivot paikat. On keskusteltava seikkaperäisesti säästä ja tuulensuunnasta, sitten kalastuksesta, minkä jälkeen sivutaan poliittista tilannetta. Jos on jotain tärkeää sanottavaa, niin se otetaan esiin aivan viimeiseksi: puolihuolimattomana sivuhuomautuksena.

Vasta nyt lähestytään varovasti laituria, seisahtuen vielä arvioimaan asiantuntevasti eri veneitä, ja astutaan sille suorin polvin ja täysin tietoisena siitä, että ollaan kaikkien katseiden polttopisteessä; laiturille päästyä tulee sitten tähyillä tyynesti vedenpintaa ja vaihtaa painoa lonkalta toiselle.

Kesävieraalta puuttuu tahdikkuus."

Hah!

Vuonna 1939 kirjoitettu Ei koskaan enää Caprille, oli hieno kuvaus siitä, miten lomaresortiin tehtiin turisteille aidoksi kokemukseksi…

"…on pähkähullua matkustaa Caprille syömään ensin saksalaista päivällistä ja mennä sen jälkeen amerikkalaiseen baariin, sitten ranskalaiseen kabareehen tai skandinaaviseen kahvilaan… Minä tahdon Italian enkä mitään kansainvälistä pyttipannua, joka on kyhätty kokoon mustalaismusiikista ja tirolilaispuvuista ja herra ties mistä…"

Niinpä…

Lisäksi, näitä tekstejä on siis 1930-luvulta asti, 20-vuotiaan Toven kirjoituksia kuten myös 81-vuotiaan Toven kirjoituksia. Lisäksi, teoksessa on Janssonin piirroksia kuten myös Sirke Happosen oiva jälkikirjoitus.