mutanen ja boman ja muutama muu mies 

Juha Seppälä: Taivaanranta. 1987. WSOY 

Olen lukenut Juha Seppälää tämän vuoden aikana jo aika monta teosta. Olen lukenut Seppälän proosaa, novelleita, pitkiä ja lyhyitä, kertomuksia, romaaneita ja aina vaan viehätyn. Pidän Seppälän tyylistä kirjoittaa, joka on suora ja kursailematon. Sanoilla tarkoitetaan sitä mitä niillä sanotaan, mihin niillä osoitetaan (tai näin ainakin itse ne tulkitsen).

Seppälä osaa kirjoittaa miehekkään lyyrisesti (huonosti ilmaistu, tiedän, mutta tuo on lähinnä sitä, miltä tekti tuntuu). Hienosti ja jylhän jäykästi Seppälä taivuttelee kuvauksiaan maisemasta ja ihmismielestä ja vaikka päällepäin teoksissaan tapahtuu vähän (tapahtumia tai käännekohtia tai räjähdyksiä tai cliffhangereitä :-)) aivan kuten teoksen pääkertomuksessa, pitkässä Taivaanranta-novellissa, jossa kaksi keski-ikäistä yksinäistä miestä viettää kesäisen viikon mökillä.

Tunnelma mökillä on tumma, lannistunut ja täynnä sanomattomia tunteita, tragikoomisuuttakin.

Mutanen on eronnut, vaimonsa ja kahden teini-ikäisen lapsensa jättämä luonontieteiden opettaja, joka kutsuu opiskeluaikaisen ystävänsä Bomanin seurakseen mökkiviikolle, kaveriksi etsimään Mutaselle taloa. Kerrostaloon Mutanen ei halua ja niinpä miehet tapaavat kiinteistövälittäjää ja antavat toimeksiannon löytää Mutasen budjettiin sopiva talo.

Taloja käydäänkin katsomassa, mutta viikon aikana - kuin sivuten, kuin ohimennen - käydään läpi elämänkaaret vuosikymmenten ajalta. Boman myöntää taiteiluutensa tilan( itsepetos kuvataiteilijana - tyhjäntoimittaja hän on) ja Mutanen kaipaa lapsiaan, joita ei tunne, joiden kanssa ei osaa olla, eikä osaa ymmärtää. Mutanen ei ymmärrä vaimoaan, ei miksi vaimonsa hänet jätti.

Miehet saunovat, nukkuvat, kaljottelevat ja uivat. Käyvätpä he tansseissakin ja lopulta tämä novelli, kuin täysi romaani (120 sivua), päättyy viikon kuluttua Bomanin tulosta mökille ja miehet palaavat omiin arkielämiinsä, arkeensa, maalaamaan ja opettamaan, ja loppuun Seppälä kirjoitti yllätyksen, hienovaraisesti ehkä tekstissä häilyneen.

Upea, niin upea tämäkin Seppälä samoin kuin bonuksina kokoelman lopussa kolme lyhyempää novellia, joista Laivan upotus kosketti romaanin verran.