monologit piilopaikoista 

Marjo Niemi: Kuuleminen ja Kaikkien menetysten äiti. Teos 

"Mitä täällä pitää tehdä tullakseen nähdyksi?"

Kuuleminen on yksi erikoisimmista luetuista kirjoista vähään aikaan (Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis-teoksen jälkeen) ja koska lukukokemus oli erikoinen, erilainen, intensiivinen ja kehollinenkin, oli haasteellista löytää tämän jälkeen mitään uutta luettavaa, joten luin perään toisen niemen: Kaikkien menetysten äiti-teoksen.

Erikoisilla kokemuksilla tarkoitan upeita, erikoisen hienoja. En tiedä miten näitä Niemen kirjoja kritisoisin ja herkästi kehusanat saattaisivat mennä övereiksi, ylisanoiksi, joten koetan pysyä asiallisuuksissa (aivan kuten Kuuleminen- teoksen Titta Kansa, aka Titta Kansas tekisi)

Eli siis, täältä tulee kehuja !!!

Heille, jotka Kuuleminen-teosta eivät ole lukeneet, päähenkilö on mainosmaailmaan tympiintynyt Titta Kansa (myöhemmin Titta Kansas, brändäys siis, koska mainosekspertti), joka on puolisonsa jättämä.

Kivuliaan eron jälkeen Titta lähtee ruotimaan itseään, elämäänsä, tilannettaan, tapahtumien taustaa, miksi ja miten hän on päätynyt peiliseinäiseen vaatehuoneeseensa.

Titta haluaa puhua suunsa puhtaaksi ja ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä.

Rakastin kirjan selkeää kirjemuotoista rakennetta. Titta saattoi vaikuttaa aika kiihkeälle ja ylimeuhkaajalle, mutta eivät kirjeet mitään häröilyjä olleet.

Kuuleminen, samoin kuin Kaikkien menetysten äiti-teokset ovat minämuotoon kirjoitettua monologimeuhkaamista, tajunnanvirranomaista vyörytystä, jota ei kannata lukea sivu kerrallaan vaan ahmia pikkuisen enemmän kerrallaan, antautua purkausten pyörteisiin.

Minulle sopii hyvin tämä Niemen tapa kirjoittaa. 

molempien teosten lukukokemus oli intensiivinen ja voimakas. Kehollinen. 

Kaikkien menetysten äidissä päähenkilö, Mona, varastotyöntekijä, vaimo, äiti, tytär vyöryttää (taasen minämuotoisessa monologissa) kuolleelle äidilleen kaipauksensa. 

Niemi kirjoittaa esiin surun ja raivon. Hiljaisuuden ja syyllisyyden kokemukset, häpeän omasta osaamattomuudestaan rakastaa, osaamattomuuden kokemuksen olla äiti, kykenemättömyyden koskettaa.

Sydäntäsärkevää, raastavaa.