miesselittäminen ja ihmisoikeudet 

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita. 2019. Kustantamo S&S. Suomentaja Pauliina Vanhatalo 

Osastoa "pakko lukea" "miksi en ole lukenut aiemmin?". 

Edelleen siis tilkitsen lukemisen/sivistyksen aukkoja ja luen kaikkea sitä mitä kirjoituskuplassa en ole pystynyt /kyennyt / halunnut lukea tai joka muuten vaan on jäänyt sen ikuisesti kasvavan tbr-pinon alle. 

Esseeteos taas.

Ah ja voih miten surulliseksi tämä kirja minut tekee. Solnitin terävästi esiintuomat totuudet mansplainingistä (varmastikin kokoelman eniten luettu essee), vallankäytöstä, naisten vähättelystä, pienentämisestä, rakenteellisesta sivuuttamisesta vuosikymmenen takaa, kauempaa, tuhansien vuosienkin takaa mutta nyt Solnitin koostamina todennettuja ja todistettuina sattuvat sydämeen erityisen paljon taas nyt kun maailma hulluuntuu päivä päivältä 

(viittaan isoon länteen, isoon itään ja kaikkeen siltä välillä)

maailmoissa, joissa edelleenkin ihminen on valkoihoinen heteromies. 

Solnit kirjoittaa myös sukupuolittuneesta väkivallasta, solidaarisuudesta, Virginia Woolfista, 

sukupuolisesta häirinnästä (yksi taas niistä ikuisuusaiheista, jotka eivät vaan tästä maailmasta häviä),

abortista ja naisen oikeudesta valintaan, mielipiteisiin, vartaloonsa, päätöksiinsä.

Tuntuu surulliselta, että edelleen elämme maailmassa, jossa kaikki jo vuosikymmen sitten kirjoitettu elää ja on olemassa, läsnä.

Vaikkakin Sonitin teos on siis vuosikymmenen takaa, on tämä lukemisen arvoinen, sillä jos ei muuta niin teos on nopealukuinen selkeä viihdyttäväkin, helppolukuinen vaikkakaan ei lainkaan inklusiivinen (argh), sillä teos, sen esseet ovat valitettavasti silmiinpistävän yksipuolisesti perustettu binääriseen parisuhde/avioliittoperusteiseen yhteiskuntaan (ja se on todistaa ajan kuitenkin liikkuneen, maailman ehkä olevan muutoksessa). 

Plussana nimitiputtelun maltillisuus.