pikkuisesta naisesta suureksi

Merete Pryds Helle: Nora. 2022. SAGA Egmont. Suomentanut Jaana Palanterä. 

En ole aiemmin lukenut mitään Merete Pryds Helleltä, mutta Pryds Hellen tapa käyttää kieltä, kietoa sanoja yhteen on kaunis, lumoava ja nyt en malta odottaa uutta suomennettua luettavaa.

Juoni, kivijalkanaan Henrik Ibsenin Nukkekoti ja Noran tarina, nainen pienennettynä miehen suurentajaksi, on kiehtova ja valitettavan ajankohtainen edelleen, mutta erityisen rakastettavaksi tämä kirja tuli lyyrisen kielensä kautta.

Se oli täyttä ja taitavaa.

"Skarvatnet on kuin kirkas kesäinen silmä, joka heijastelee yksittäisiä tutntusinhuippuja ja vihreitä mäkiä. Nora istuu viltillä, jonka Bertha on levittnyt hänelle ruohikkoon, ja syö karhunvatukoita, jotka ovat tummia kuin yönpimeys olisi asettunut niihin. "

Jännä miten paljon näitä biofiktisyyden kanssa flirttailevia kirjoja on ja tulee, tämäkin on kaiketi biofiktiota vaikkakin tavallaan intertekstualiisuudessaan - fiktiivinen elämäkerta fiktiivisestä hahmosta - työnteleekin lajin rajoja. Kai, luulisin. Mutta, menneessä riittää niin ihmisiä kuin näitä fiktiivisiäkin hahmoja, joista riittää ammennettavaa ja tarinoissaan, eletyissä tai keksityissä, laajennettavaa.

Rakenne on helppo.

Teoksen rakenne, kronologisesti etenevä linja sekä Juoni sinällään olivat yksikertaisia ja helppoja.

Nora on nuori nainen, isänsä pikkutytöksi typistämä ja hän ihastuu, rakastuu, avioituu. Mies kohtelee Noraa kuin tyhmää pikkutyttöä ja näin nykyaikaisen naisoletetun mielestä, tai ainakin tällaisen naistäti-ihmisen mielestä- mies on todellinen ärsyttävä itseään täynnä oleva despootti mutta toisaalta myös masentunut ja miehen käytös siten osittain ymmärrettävää mutta ah ja voih tuollainen näkemys että lapsi vie miehen paikan naisen elämässä ja että naisen paikka on miehen alla…

"Ylpeys kulkee Noran läpi kuin valonsiemen. Ei, Torvaldilla ei ole ketään muita hänen kaltaisiaan. Hän saa miehen lasisilmät jälleen eloon, pystyy laskemaan nostosillan, hakemaan Torvaldin takaisin pimeän mailta. "

Mies käsittelee Noraa kuin hyödykettä, seksilelua, mahdollistajaa ja Nora vääntyy mutkille parantaakseen miehensä ja lopulta kokee pelastavansa miehensä viemällä tämän Italian lämpöön toipumaan masennuksesta. Nora jättää lapsensa ja tekee miehensä eteen niin paljon, myös väärennöksen, ja maksaa väärinteostaan vuosien ajan.

Nora on seksuaalinen ja naisen seksuaalinen herääminen (ja seksuaalisuuden tutkiminen muutoinkin)erityisesti matkallaan uusien tuttavuuksien kanssa, samaa sukupuolta olevien kanssa ja kautta on kuvattu miltei faabelin tavoin. Lopulta Nora ymmärtää (vihdoin) miesten (aviomiehen, isän, lainakiskurin) pienentävän ja vähättelevän pienen laatikon, nukkekodin, johon hänet on ahdettu ja tekee lopussa hienon oivalluksen. Jätän kertomatta käänteet ja sanon vain olennaisen, koska tämä todellakin kannattaa lukea itse.

"Hän on istunut päivästä toiseen kietomassa silkkiperhosenkoteloa tiukasti itsensä ympärille, hän on tuntenut Torvaldin tunteiden kautta, ajatellut Torvaldin ajatusten kautta ja elänyt Torvaldin elämän kautta."

"Ulko-ovelle on neljätoista askelmaa ja viisi askelta portin läpi, jossa kylmä ilma iskee Noran poskiin ja kasvattaa jääkristalleja sieraimiin. Nora päästää portin kolahtamaan kiinni takanaan. Ääni kaikuu hänessä kuin kello, joka soittaa uutta aikaa. "

Todella todella ihana kirja ja niiiiiin vahva suositus!!!