lehmä poika kirjailija

Pajtim Statovcin neljäs teos aiheuttaa adjektiivioksennuksen. En ole lukenut mitään tällaista, en koskaan, en mitään näin pelottavaa, ahdistavaa, upeaa, sujuvaa, näin kauniilla taiturimaisella kielellä kirjoitettua hirveyttä, ihmisen alhaisinta moraalitonta kataluutta, kamluutta, jatkuvaa kostonhimoa, ymmärtämättömyyttä inhimmillisyydestä.

Statovcin teos on pakahduttavan upea ja synkkä, surullinen, hengensalpaava, järisyttävä, järkyttävä, tuskallinen, tuskaisa, upein, sydäntäsärkevä, vihaa nostattava, kiihkeä, synkkä, vakuuttava, hurja, vimmainen ja niin kaukana latteasta tai kädenlämpöisestä feelgoodista kuin vain voi olla.

Teos on unohtumaton. Tulee olemaan unohtumaton.

En osaa omalla kirjoittamisella tehdä kunniaa ja arvoistansa ylistystä tälle kaikilla tasoilla vakuuttavalle ja loistokkaalle teokselle,

jonka lukemista ei halunnut lopettaa,

jonka lukemista ei halunnut jatkaa,

jonka aloittamista työnsin eteenpäin,

jonka aiheistolle en uskaltanut itseäni altistaa, en sen intensiivisyydelle, en kaikille niille tunteille, joita pelkäsin kokevani, jotka koin.

Mutta, en kadu aloittamista, en lukemista vaan ymmärrän, että koin jotain merkittävää, kirjallisuutta, jonka kirjoittaja on kirjallinen nero, jonka kirjoittaminen,

ne upeat pitkät polveilevat lauseet,

ne rivejä kestävät ajatuskulut,

se rytmi, se sydämenlyöntien tahdissa kirjoitettu, luettu, herättävät juuri ne tunteet, joita pelkään, joita kuitenkin herätykseen, ajatteluun, tarvitaan.

Teos aiheuttaa epämiellyttäviä ristiriitaisia tunteita. Tematiikka - mm sota, vainot, kosto, maahanmuuuttajien kohtelu Suomessa, koulukiusaaminen, hyljintä, välinpitämättömyys, mielenterveyden haasteet, köyhyys, henkinen ja fyysinen väkivalta niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan eivät päästä lukijaa helpolla.

Ihminen on ihmiselle paha ja julma mutta mikään ei ole eläimelle niin paha kuin ihminen ja voi miten paljon pahuutta tässä kirjassa oli ja kaiken sen pahuuden lukeminen oli kammottavaa.

Tematiikka on kaikenkattavaa, selkeä. Teos on kielellisesti upea, taipuisa, joustava, kaunis ja vaikeaselkoinen yliluonnollisuudessaan ja metaforissaan mutta pääsääntöisesti aiheistoltaan kammottava, oksettava ja luotaantyöntävä ja surullinen, läpeensä synkkä ja surullinen.

Mutta, kaikesta huolimatta siis upea, tunnistettavan upea.

Itkin ja voin pahoin ja siitäkin huolimatta suosittelen, olkoonkin, että nyt ollaan äärilaidalla ja sen äärilaidan mestari on Statovci.

Disclaimereitä olisi rivitolkulla, mutta en listaa niitä. Ei kuitenkaan ehdoin tahdoin ataisi kaikkein herkimmille. Teos tulee uniin ja jää ajatuksiin. Nyt sydän vuotaa verta ja silmät kyyneleitä.

Mutta silti, tärkeä hieno arvokas teos.