nukkevaimon salaisuudet

Anne Swärd: Vera. 2018. Otava. Suomentaja Jaana Nikula 

”Pelkäätkö sinä omaa lastasi?"

Olen lukenut Swärdiltä aiemmin teoksen Jackie, joka oli yksi upeimmista teokista, jonka olen lukenut. Swärd on jo tämän toisen lukemani teoksen perusteella piinaavan tunnelman, jännitteisen uhantunnun kirjoittamisen mestari, sillä jos Jackie oli niin upea, että samaan aikaan ahmin sitä ja säästelin sitä, niin samaa tunnelmaa oli myös tässä teoksessaan Vera (joka kuitenkin mielestäni jäi Jackien varjoon, mutta toisaalta, mikä teos ei jäisi). 

Edelleen, piinaavaa aukkoiseta tiheää tunnelmaa, jännitteistä lukijakokemusta kutkuttelevaa ja viettelevää tekstiä, jossa vihjeet, ne sipulin kuorimiset, ovat yhden sanan mittaisia, välimerkin mittaisia ja saa olla tarkkana, että kuva täydentyy. 

Ja se täydentyy piinaavan hitaasti. 

Rakastan sellaista kirjallisuutta. 

Ihminen on todellakin aina enemmän kuin mitä kuori keertoo ja Verassa tämä kilpistyy. Kyllä, kyseessä on myös nuoren naisen kehitys- ja kasvukertomus mutta tuo laari on teokseen hyvin tiukka ja typistävä. 

Vera on lapsi, jota tämä nainen pelkää, jonka tämä nainen synnyttää, jota tämä nainen ei halua. Lapsi, josta hän haluaa päästä eroon.

Eletään sota-aikaa.

Veran äiti ammutaan, sisaret häipyvät, kuolevat, pääsevät karkuun, mutta tämä nuori nainen, hänen sydämensä särkyy, rakas viedään pois, vääräuskoisena ja tämä vasta 17-vuotias otetaan ja käytetään ja kun hän pääsee vankeudestaan, hän odottaa lasta Sashalle, jota hän vihaa, jonka armoilla hän on. 

Sandrinen hääjuhlat vietetään talvihyisessä saaristossa, jossa hän avioituu tukholmalaiseen Cedersin tunnekylmään arvosukuun, jossa perheen matriarkka haluaa naittaa perheen viimeisen naimattoman pojan Ivanin, lääkärin, jolla on jo kyseenalainen maine.

Sandrinen tehtävä on poistaa nämä huhut Ivanin homoseksuaalisuudesta ja hääjuhlan tuoksinnassa Sandrine synnyttää lapsen, Veran, jota hän ei halua, ei nähdä, ei koskea. 

Elämä perheessä, näiden miesten ja heidän nukkevaimojensa keskellä, ylellisyyden ja joutilaisuuden keskellä on erilaista, erikoista, jännitteistä, outoa ja vinoutunutta. Lopulta Sandrinen vapaus tulee perheen palvelijalta, siltä naiselta, joka sivussa on palvellut perheen, hoitanut Veran, kuin tyttärenään, ja Sandrine on raskaana taas. Raskaana miehelle, jota hän vihaa ja saamassa lapsen, jota hän ei halua. 

Uuden elämän alku. 

En kerro juonta enempää, en tematiikkaa sillä tämä teos pitää kokea itse. 

Vahva lukusuositus. 

(Ja onneksi hyllyssä odottaa vielä kaksi suomenettua Swärdiä)