terveisin, Eeva Kilpi

Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972-2000. WSOY

Eeva Kilpi: Terveisin. 1976. WSOY.

Eeva Kilven rakas kokoelma Perhonen ylittää tien, Kootut runot 1972-2000 (WSOY) kulkeutuu ilta illan jälkeen yöpöydälleni. Kuljetan kirjaa mukanani kuin lapsi unikaveriaan. Luen runon sieltä täältä, suljen, otan mukaan taas. Rakas teos siis. 

Rakastan Eeva Kilven esikoisrunokokoelmaa Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) ehkä kaikkein eniten Kilven tuotannosta ( - taas, pitääkö arvottaa? -) mutta myös tämä 1976-vuodelta oleva kokoelma Terveisin, on koskettava.

Erityisen rakas on seuraava runo, jonka hengessä olen tänään kirjoittanut omaa tekstiäni, pohtinut muistoja, surua, sen elinkaarta. 

”Kun suru häipyy

Tulevat muistot

Ja jokainen niistä 

Kuolee yksitellen. ”

Esikoisrunokokoelma Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) oli riemuisa, toiveikas, nuori ja kupliva, rakastuneita sanoja tulvillaan ja tämä, esikoista seurannut Terveisin, neljä vuotta esikoisteoksen jälkeen julkaistu, on jotenkin tutustunut jo elämän useampiin puoliin. Pyöreämpi, ehkä kypsempikin vaikken sanokaan esikoiskokoelman olleen raaka, vajaa. En todellakaan. Teoksessa Terveisin rakkauteen on sekoittunut, tai sen nurkkiin, rakoihin livahtanut yksinäisyyttä, kärsimystä 

”Nosta jalka kaasulta

Perhonen ylittää tien. ”

Tuohon ei tarvitse lisätä mitään.