maalta ja maalle

Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa. 2023. WSOY

Lintusen ylistyslaulu maaseudulle, niille parjatuille kehitys/tukialueille, maaseudulle, maaseudulla asuville.

Jos kiteyttäisin, sanoisin noin.

Tässä teoksessa, Sata auringonkiertoa, oli paljon traditionallisuutta, perinteikästä taidokasta tarinankerrontaa, takaumien käyttöä tarinan lihavoittamisessa, monisärmäisiä henkilöhahmoja, henkilöhahmojen elämänkulut juonena ja sitten arvoitus, joka lopussa paljastetaan (tai sitten ei).

Pidin tästä.Tässä kaikki oli tuttua ja turvallista.

Olen aiemmin lukenut Lintusen Stellan, josta pidin myös. Se oli hieno tutkielma nuoruudesta, nuoruuden tavoittelusta, äitiydestä, isättömästä lapsesta ja musiikista.

Pidin siis siitäkin mutta Sata auringonkiertoa oli Stellaa vielä perinteikkäämpi.

Ihailin, molemmissa, Lintusen sanankäyttöä ja samalla muistelin Katja Kaukosen Pitkä ikävä-teosta, jossa myös oltiin kiinni paikassa, kiinnitettiin paikkaan, alueeseen ne kaipuun tunnelmat, kaiho ja ikävä. Jossa kirjailija on lyyrinen, kaunista kieltä käyttävä, taidokas.

Mutta Sata auringonkiertoa oli itselleni vielä Pitkä ikävä-teosta tunteisiin vetoavampi maastamuuttoineen - pakotettuine ja toivottuineen - sisarussuhteista,rakkaudesta maahan mutta muös (ah ihanuutta) rakkaudesta kirjallisuuteen, kirjoittamiseen (Pulkkinen!) ja kirjoittamisen taikaan.

Sata auringonkiertoa-teoksessa Lintunen tarjoilee taidokkaat aikalaiskuvaukset, tarkat psykologisella pieteetillä kirjoitetut elävät uskottavat henkilöhahmot, suomalaisen sotienjälkeisen väestöliikehdinnän, kaupungistumisen, maaseudun kuolemisen, kielipuolisena elämisen, kotiseutukaipuun, kotiseuturakkauden.

Hieno perinteitä kunnioittava lukuromaani.

”Eteiseen laskeutuu hiljaisuus. Kapeasta peilistä kuvastuu kaksi tummaa hahmoa. Miettiikö Leena samaa kuin minä: kuinka me kaksi vanhenemme, vaivihkaa itseltämme. kuika aika lävistää meidät eikä siitä jää muistoksi muuta kuin hämärä aistimus, häive menneiden auringonkiertojen hohkaa, jonka säteilyn voi aavistaa ikivanhasta seinähirrestä.”