perunkirjoitus Kähkösen tapaan

02.01.2024

suvun naisten taakat 

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 2023. Siltala


Lähdin lukemaan tätä kirjaa jotenkin varovasti, varoen, kaarellen ja varpaillaan. En tiedä mikä pelotti; Finlandia-palkinto, korkeakirjallisuus, etten (taaskaan) tajuaisi tekstiä tai että tematiikka menisi ohi, viittaukset yli hilseen. Tai ehkä kuitenkin eniten jännitin sitä, että teos tulisi liian lähelle, että sen aihe, iänikuinen dilemma äiti-tytärsuhde ja suvun naisten kertymät, joita raahataan mukana, tajuaa sitä tai ei, avaisi jotain suljettua, jotain mitä ei ole vielä edes avattu. 


 Ja nyt kun olen lukenut tämän kirjan - niin, ennen kuin sanon mitään muuta, sanon, että rakastin tätä kirjaa!!! Teos oli upea ja suosittelen kyllä itsekullekin (tässä tapauksessa naisoletetulle, ainakin meille reilusti viisikymppisille).

Nyt siis kirja on luettu ja olisi ihana pystyä puhumaan siitä esim oman äidin kanssa, kerimään sitä perinnön taakkaa, tekemään perunkirjoitusta suvussa kulkeneista (taas tietenkin ) puhumattomista traumoista tai niistä aivan liian suureen ääneen puheajan täyttäneistä (aivan mitättömistä) sivupoluista ja tokaisuista. Mutta, no can do, minkäs teet. Pohdin ja puntaroin itsekseni. Mutta pohdittavaa ja puntaroitavaa tästä kirjasta jäi. Paljon jäi mielen päälle ja allekin. Ja hyvä niin.

Niin ja siis, vielä kerran, rakastin tätä kirjaa.


En lähde tähän ahtaaseen tilaan kirjoittamaan "juonesta" tai muuta istestäänselvyyttä, jonka kaiketi "kaikki" jo tietävät, mutta sanon, että pidin Kähkösen kertojaratkaisuista. Pidin intiimistä tunnelmasta, johon teksti upotti. Pidin siitä, että teksti vangitsi lukijan tilaan, yksiöön, kirjailijan, äidin ja Tytin kanssa perunkirjoitusta tekemään vaikka leijaili siinä tilassa Kähkösen suvun naisia muutenkin, mutta ei ollut liian ahdasta. Kirjailijalla oli hyvin langat käsissään. Intiimin tunnelman lisäksi ihastuttu huumori - nauroin monta kertaa vaikka ei nyt mikään hupikirja ollutkaan mutta elämän kolikot ja molemmat puolet ja naurun läpi koomikon kyyneleet. Tiedätte.


Mutta huomasin, että koko Kuopio-sarjahan tässä tulee aukeamaan aivan uudella tavalla. Olin hämmentynyt, jotenkin harmittikin että eikö se ollutkaan "fiktiota", mutta kun hyväksyin asian tilan (vaikkei se nyt suoranaisesti minun hyväksymistäni vaadikaan), hiipi ajatuksiin, että tässähän aukeaa aivan uudenlaisia tasoja koko sarjaan (se juttu mikä pelottaa aina hyvässä kirjallisuudessa, että ei vaan tajua kaikkia kerroksia…) joten pitänee ottaa Kuopio-sarja uudelleen lukuun.
Ymmärrän myös kirjailijan rajauksen tapahtumien ja henkilögallerian suhteen, mutta kaipasin myös Riitan miehen kuulumista tarinaan. Jos siis elämä äidin kanssa oli epätasaista aallokkoa, niin isän rooli perheessä kiinnosti (olkoonkin avioero).
Mutta, kaiken kaikkiaan, teos oli aivan uudenlaista Sirpa Kähköstä. Intiimiä, rohkeaa puhuttelevaan tyyliin kirjoitettua, pelotonta keskustelua, pelottomia ajatuksia ilman turhia vastarintoja.


Finlandia-palkintonsa ansainnut. 

 


Luo kotisivut ilmaiseksi!
Käytämme evästeitä mahdollistaaksemme verkkosivustomme asianmukaisen toiminnan ja turvallisuuden sekä tarjotaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen.

Edistyneet asetukset

Voit muokata evästeasetuksiasi täällä. Ota käyttöön tai poista käytöstä seuraavat kategoriat ja tallenna valintasi.

Olennaiset evästeet ovat välttämättömiä verkkosivustomme turvalliselle ja asianmukaiselle toiminnalle ja rekisteröintiprosessille.
Toiminnalliset evästeet muistavat mieltymyksesi verkkosivustollamme ja mahdollistavat sen mukauttamisen.
Suorituskykyevästeet valvovat verkkosivustomme suorituskykyä.
Markkinointievästeiden avulla voimme mitata ja analysoida verkkosivustomme suorituskykyä.