sodasta vähäeleisesti

Petter Sandelin: Osuma. 2024. Kustantamo S&S. Katriina Huttunen suomentanut ruotsinkielisestä alkuteoksesta Skott. 

Upea teksti, tiivis, runollinen, merkityksellinen ja väheäeleisyydessään kaunis. erityisen kaunis on myös itse kirja, sen koko on miellyttävä, kansi ”vanhanaikaisuudessaan” autenttinen, teoksen henkeen erityisen sopiva. 

Ollaan sodassa, asemasodassa, tarkkaillaan lähellä olevaan vihollista, koetetaan pysyä hengissä mutta aina joku kuolee, jos ei muuta niin viereisestä korsusta.

Korsun pieni porukka tulee lukijalle tutuksi, miesten yksittäisen persoonalliset piirteet Sandelin kirjoittaa tarkasti, tiiviisti. 

Teksti on tiivis, täynnä merkityksiä, ilman selityksiä ( mies on puu, puulla kaarnaa) ja kuitenkin, jollain oudolla tavalla tiivis teksti, vaikka on selkeää proosaa, on rytmiltään runoa.

Osumassa ei olla vain sotaromaanin äärellä, homoeroottisen romaanin äärellä, ei proosarunossakaan vaan ehkä ei missään niissä, ehkä kaikissa niissä. Lukija elää sodassa miehen tunteiden mukana, laskee tunteja rakkauden syttymiseen, sammumiseen, pelkää viimeisiä hetkiä, kuolemaa, sodan jälkeistä elämää.

Teoksessa on siis kuolema läsnä, elämän päättymisen mahdollisuus on läsnä ollaanhan teoksessa sodassa, vihollinen näkö-ja kuulomatkan päässä.

”Metsä on hiljaa. Olen lakannut kuuntelemasta. 

Edes punatulkku ei viserrä enää. 

Olen nyt enemmän kuoleva kuin elävä. 

Sitä kestää monta vuotta. Oksa oksan jälkeen haalistuu. 

Lopulta olen vain kanto ja juuria jotka imevät metsästä luuytimen rippeet. 

Juureni ovat elämäntyön jäännökset. ”

Kun mies katsoo miestä, kun muut tietävät, että yksi mies katsoo toista miestä ja miesten välillä on muutakin kuin ystävyys, kuin korsuystävyys, muut hyväksyvät, sallivat, antavat miesten tuntea, ihastua rakastua ja kun kauhein tapahtuu, he antavat surra niin kuin rakasta surraan, surra sitä kun yhteinen tulevaisuus ammutaan ja valuu suolien mukana maahan.

"He elävät niin, niin lähekkäin. Täällä ei ole salaisuuksia, ei sekunnin vertaa. He hengittävät samaa ilmaa, heidän ruumiinsa erittävät samoja nesteitä. Kaikki on heille yhteistä."

Tämä kirja- jos osuu jouluna kohdalle - on joulukirjaksikin upea. Se julistaa välittämistä ja rakkautta, välittämistä. Ja kyllä, on myös poiskatsomista, hyväksymättömyyttä, erilaisen hyljeksintää, todellisuutta sekin. Ihmisyys, sen kaikki puolet, nurjat ja väärätkin Petter Sandelin kirjoittaa hienovireisesti ja taiten ja tämä olisikin hieno lukea myös alkukielellä, ruotsiksi.