häät ja seppele 

Marja-Liisa Vartio: Häät 1953 ja Seppele 1954. 

Olen haalinut antikvariaateista koko Marja-Liisa Vartion tuotannon ja lukenut sen (=sitä= edestakaisin, koko ajan…).

En ole aiemmin lukenut Vartion runoja ja nyt olen ahminut nuo kaksi kokoelmaa, Häät ja Seppele, Vartion ainoat runokokoelmat. 

Teokset ovar vaatimattomia sivumääriltään (n reilut 50 sivua per kokoelma), mutta valtavia voimakkudessaan, kielen monimuotoisuudessa olkoonkin, että nämä ovat nuoren elämänkokemuksen kirjoittamia. 

Vartion runoudessa on tavattavissa ne samat teemat, jotka kulkivat läpi hänen koko (proosa)tuotantonsa läpi. 

Nämä runokokoelmat, Häät vuodelta 1952 ja Seppele vuodelta 1953 ovat Vartion aivan liian lyhyeksi jääneen uran ainoiksi jääneet runokokoelmat. Olisiko niitä tullut myöhemmin lisää, jos Vartio olisi saanut elää pidemmän elämän, sitähän ei kukaan tiedä…

Kokoelma Häät on jaettu neljään osaan; Vihreää sukua, Tien ristillä. Kolme huokausta ja Häät. 

Vartiossa, aikakautensa runouteen peilaten, oli paljon persoonallista otetta, konventioista vapaata ilmaisua. Runot ovat moderistisia, moderneja, voimakkaita ja persoonallisia. 

Tematiikkaa runouteen kumpuaa Vartion intresseistä (luonnollisesti) - unista, mystiikasta, kansantarustosta, taiteesta, joita kaikkia Vartio opiskeli Helsingin Yliopistossa. Jotain hyvin henkistä näissä kokoelman Häät- runoissa on (13 kpl) ja lisäksi paljon kansanomaisuutta, unenomaisuutta, proosarunomaisuutta. 

Tunnistin Vartion kielen jo näissä runoissa, proosanomaisuudenkin.

Häät. Kokoelman ensimmäinen runo on rooliruno ja jo siinä on kirjoitettuna linnut, jotka kulkevat motiiveina läpi koko Vartion tuotannon aivan viimeiseen romaaniin Hänen olivat linnut- asti. 

Niin Häät kuin Seppele-kokolemassakin luonto, eläimet, värit ovat kovin läsnä. On karhuja, susia mutta ennen kaikkea ensimmäisessä kokoelmassa on nuorekkuutta, nuorta ryntäilyäkin. Ryntäilyä kansanrunomaisuudesta ja metaforilla revittelyä (ja hiuksia kampaava nainen motiivina on nähtävissä teksteissään myöhemminkin, aivan kuin hiuksissa olisi salaperäisiä voimia…) kun taas osa on yksinkertaisia, helpostikin aukeavia luontokuvia ja tunnelmakuvauksia, kuin kuvauksia kuvista.
Mutta ne unet, ah ne unet ja varmasti myös ne hetket, jolloin unia odotettiin, sillä Vartio kärsi uniongelmista koko aivan liian lyhyen ikänsä (hän kuoli äkillisesti 41-vuotiaana).

Myös Vihreää sukua runoissa temaattisesti esiintyvät puut, näkyvät Vartion teoksessa läpi vuosien. 

Häät-teoksen kannessa on Mauri Favenin piirros, jossa kolme kubistista tornia vartioi kukkulaa. 

Seppele-teoksen kannessa on Essi Renvallin taidetta.

Kokoelmassa Seppele on nähtävissä, aistittavissa Vartion kiinnostus taidehistoriaan. Monessa runossa on taideteoksen katsominen tunnelmaa, runot ovat ovat kuin tunnelmia jostain nähdystä kuvasta ja Vartion Italian-matka (julkaisua edellisenä vuonna) on selkeästi innoittanut ainakin runoon Itkun synty ja myöhemmin mm Vatikaani-novelliin ja kohtaukseen Kaikki naiset näkevät unia- teoksessa, jossa Rouva Pyy vierailee miehensä kanssa Pietarinkirkossa. 

Seppele kokoelmassa on balladeja, legendoja, rukouksia ja se onkin hengellistemaattisempi kuin Häät-kokoelma, jopa raamatullinen, mutta ennen kaikkea Seppele oli voimakas, kuin itkuvirsi konsanaan. 

Upea upea Vartio.