Sisko Istanmäki: Sisarteni elämät. 2004. Tammi

Sisko Istanmäki on kirjoittanut hienon, herkkävireisen ja ennen kaikkea viisaan tarinan kolmen sisaruksen, Marin, Tertun ja Siviän elämänkulusta.

Nautin kirjan lukemisesta ihan ensiriveiltä lähtien. Ja kuka ei nauttisi, jos kirjan ensimmäiset sanat menevät näin:

"Perheessä minä kasvoin kuin rehevä nokkonen nuutuneitten kukkasten keskellä. Kun minä olin kuudentoista, minulla oli jo melkoiset nasen muodot, enkä minä niitä todellakaan peitellyt laihoilta sisariltani, kaikkea vielä."

Koko kirja on kuin elokuva ja Istanmäen dramaturgilliset taidot, draaman taju ja kaari, jännitteen ylläpidon kyky todellakin näkyvät. Tarina eteni väkevästi ja päämäärätietoisesti valtavalla varmuudella, kertoi vuorotellen näkökulmaa vaihtaen sisaresta toiseen niin, että tarina, sen "totuus" paljastui pikkuhiljaa (paljastumatta koskaan kokonaan, koska mikä lopulta on totuus?).

Istanmäki ei teoksessan aikaile tai kiertele tai jaarittele. Tapahtumiin mennään heti, miltei hyökäten. Koko ajan Istanmäki kuljettaa myös tarinan pinnalla salaisuutta, mutta rakastin sitä, miten myös lukijalle jätettiin omaan tulkintaan tilaa.

Istanmäki on kirjoittanut tiiviin henkilögallerian. Siskokset erilaisine luonteenpiirteineen ovat toistensa vastakohtia. Isä kantaa epäonnistujan taakkaa, sairastuu, näkertyy ja kuolee. Äiti, ilkeä ja piikikäs nainen on tyttärilleen työläs pala. Terttu saa lapsen, Downin syndroomaisen Urpon, tuskin aikuisena itsekään, mutta rakastaa elämäänsä, poikaansa ja lopulta myös löytää sielunkumppanin. Mari uhrautuu, hoitaa äitinsä mutta arvoituksellisin sisaruksista on esikoinen Siviä, jonka elämä avataan Siviän sanoin kirjan viimeisessä todella vaikuttavassa ja dramaattisessa kokonaisuudessa. Nainen etenee pankkiurallaan, on kitupiikeistä kitupiikein, näkee nälkää säästääkseen aina vaan suuremman ja suuremman asunnon ja ulkoisesti elää kuin köyhä, kunnes käänne tapahtuu ja tapahtuu kamalia.

Kirjassa on elämänkokemuksen ja tarkkanäköisen havannoidin taikaa, ja jatkankin, taas, Istanmäen suosikkiini Liian paksu perhoseksi-teokseen.