taiteilija g

Rachel Cusk:Parade. 2024. Faber&Faber

Rachel Cuskin äly, konventioita ja kaanonia uudistava romaaninkirjoittamisen tapa jatkuu Cuskin uusimmassa, teoksessa Parade. 

En yleesä lue englanniksi, mutta tätä teosta ei ole vielä suomennettu ja ostin tämän itselleni palkinnoksi käsikirjoitusprojektin päätökseksi ja samoin myös teos kiinnosti liikaa, jotta olisin malttanut odottaa suomennosta. osto kannatti. Parade on älyn säkenöintiä, lukijan haastamista, lukijan palkitsemista. Paradessa Cusk palaa tässä romaanissa (esseekokoelmassa?) aiheisiinsa, joista hän on kirjoittanut jo ainakin vuosikymmenen useiden esittelemiensä (teoksessa samannimisten, sukupuolesta riippumatta aina G) taiteilijoiden elämän, elämäntyön kautta. 

Naiseus, taiteilijuus, naistaiteilijuus. Feminismi, äitiys, äidin ja lapsen suhde lapsen ollessa pieni lapsi, lapsen ollessa jo "vanha", parisuhde mutta ehkä kaikkien näiden yli kuitenkin pääteemana taiteilijuus, taiteen paikka, taitelijan mahdollisuudet, ja erityisesti naistaiteilijan mahdollisuudet, onnistumiset, epäonnistumiset. Mikä on hyväksyttävää taidetta, millaista hyväksyttävä taiteilijuus, missä naisen paikka taidemaailmassa on tai tulisi olla. 

Näin ajattelisin, että Cusk teoksessaan kysyy, heittää kysymyksinä ilmoille, vastaakin. erityisesti Paradessa Cusk nostaa esiin (upeasti, hienovaraisesti ei raivokkaan maalaavasti tai alleviivaten mutta selkeästi ja ponnekkasti - vaikea yhtälö, mutta totta) millainen on naisen paikka taiteilijan kumppanina, millainen on naistaiteilijan kumppanin paikka, naistaiteilijan äitiys. Miksi naistaiteilija ylipäätään haluaa /synnyttää lapsia Cusk kysyy ja asettelee ajatuksensa, kysymyksensä, romaanin muotoon, kertomuksiin. Valtavia kysymyksia, valtavaa monitasoista monisyistä älykkyyttä, ylätasoa ja sitten taas "kohtausten" "tilanteiden" "elämänkohtaloiden" kautta Cusk selventää, helpottaa lukijan työtä (vaikkei se kovin vaivaton välttämättä tässä teoksessa ole.).

Uskon, että teos aukeaa jokaisella lukukerran eri tavoin, osuu eri kohtiin omassa ajattelussa. Ja kun olin päässyt jonkinlaiseen ymmärrykseen Cuskin kanssa siitä, miten tätä teosta seurataan, takellellut alun kanssa edestakaisin, ymmärtänyt edes etäisesti miten tätä luetaan, olin myyty.

Neljä laajempaa kokonaisuutta, joissa lukijaa varoittamatta syöksyttiin taiteilija Gn elämään. Taiteilija oli jokaisessa kokonaisuudessa eri, mutta taiteilija on aina nimetty G:ksi. En googlettanut taiteilijoita, heidän mahdollisia tosielämän verrokkeja vaan pysyin tasossa, josta varmasti puuttui tasoja, mutta niitä oli jo näin itselleni riittävästi. 

Lukiessa sai olla tarkkana. Näkökulmakertojat vaihtuivat, liukuivat syöksynomaisesti, ilman hengähdystaukoa. Kenen näkökulma, kronologiaa vai ei, onko kiinnekohtia ja miten nämä liittyvät toisiinsa, pääkertoja jonka näkökulma kulkeutuu kokonaisuudesta toiseen? Ehkä näin. Teos ei ole helppo kesälukuromaani. Ainakin itselleni se vaati hiljaisuutta ympärilleen, tilaa ajatella, palata edestakaisin kirjan sivuilla, makustella sanoja, Cuskin ajatuksia, väitteitä ajatuksia väitteiden ympärillä. 

Cuskin englanninkieli on täyttä rikasta laajaa kaunista haastavaa. Hieno. Tätä tarvitaan, jotta kirjallisuus kehittyy.Jotta ihminen kehittyy. 

"…You´re white and you´re male and things just fall into your laps, and I`m not saying that´s your fault. You didn´t do anything to make it happen and you didn ´t stop it either. You just let yourself be carried along like a cork in the water, always floating on the top. "