maalta kaupunkiin ja takaisin

- Matti Rönkä: Surutalo. 2021. Gummerus

Matti Rönkä on minulle uusi kirjailijatuttavuus vaikkakin Rönkä on kaikkea muuta kuin uusi kirjailija kotimaisessa kirjamaailmassa. 

Valitsin luettavaksi Röngän teoksen Surutalo, koska halusin kuullostella suomalaisen miehen tunnemaailmaa, nostalgiaa ja yllätyksekseni myös pandemiakirjallisuutta (vaikka sitä aspektia en todellakaan hakenut). 

Kuuntelin alkuosan (koska nostalginen kaipuukohtaus?) ja Matti Röngän oma teksti miehensä itse lukemana oli kyllä mahtava kokemus. Röngällä on "suomalainen" ääni ja tarina kirjassa myös oli hyvin "suomalainen".

Jos minun tehtäväni olisi määritellä kohderyhmää, sanoisin, että suosittelen tätä kirjaa erityisesti reilusti yli viisikymppisille, ehkä kuusissakymmenissä olisi sopiva ikä lukea tätä kirjaa. Veikkaan, että nuorempia saattaisi ärsyttää Röngän "setämies"-kommentit, jotka tässä iässä (tuon tyyppisen ajanjakson eläneenä) on tavallaan helpompi "ymmärtää" tai ainakin ohittaa.

Naisen rooli teoksessa on aika kapea ja ulkokohtainen, pinnallinenkin, mutta ei niin paljon, että olisin lopettanut lukemasta, sillä tarina oli hyvin aidonoloinen, uskottava ja luontevakin. Miehen äiti kuolee miehen ollessa vielä kouluikäinen. Äitiä jäävät suremaan pojan lisäksi veli ja jalkansa sodassa menettänyt isä, joka kokee puolinaisuutta ja sivuuttamista omalta perheeltään. Ollaan siis ylisukupolvisuuden ytimessä, sillä myös Jukka, tämä nuorempi veli kokee olleensa ulkopuolelle jätetty koko ikänsä vaikka ajan myötä menestyykin enemmän kuin keskivertoisesti.

Rönkä kuvaa hyvin nuoren Jukan helsinkiläistymistä, kaupungistumista, opiskeluaikaoja Otaniemessä, seurustelua, arkkitehdiksi valmistumista, Nokia-huumaa.

Nyt Jukka saapuu kotikonnuilleen isän kuoltua ostettuaan kotitalon ja isän jäämistön irtaimistoineen. Mies käy veljensä kanssa läpi lapsuuttaan, veljeyttä, isä-suhdetta, kaipuuta äitiin. Tapaa kotikonnuilla entisiä koulukavereitaan ja tutustuu eri näkökulmin itseensä ennen ja nyt.

Aivan kelpo kehityskertomus, löytömatka omaan menneisyyteen, ymmärrykseen omasta itsestä, prioriteeteista.

Tykkäsin.