tämä erityinen kevät

Aina ennen, nuorempana, nuorena, rakastin kesää. Aina vaan kesää, kuumaa ja polttavaa. Kuivia päiviä. Juoksua hien miltei palaessa otsaan, kuumaa teetä kesäilloissa, puolialastomia lapsia vihreää vihreämmällä nurmikolla. Nyt, vanhemmiten, vanhempana, olen kääntynyt kevään puoleen. Olen ryhtynyt odottamaan kevättä

- tai ehkä en vaan malta odottaa kesään asti enää? -

vaikkakin täällä, Välimeren rannalla, eteläisessä Ranskassa talvi ei ole kuin hyinen hyytävä luihin asti ulottuva Helsingin tuuli, jäinen sade kasvoilla, sormien tunnottomuus.

Mutta nyt, nyt tämä kevät. Erityinen. Vaikka, mieliala - taas tietenkin aina vaan - on sahannut kuin Suomen kevään synty. Talvea seuraa kevät, miltei kesä. Sitten taas talvi, ehkä takasellainen, taas lämpöä, taas kevät.

Sillä,

lähetin käsikirjoitukseni Nostos kirjakustantamoihin vuoden vaihteen jälkeen, tammikuussa, ja nyt kustannustoimittajat (harjoittelijat?botit?) tyhjentävät sähköpostilaatikoitaan. Hylkäyksiä satelee, maailma mustenee jokaisen viestin mukana, hyytää,

kunnes, todellakin kunnes (ei, ei todellakaan tullut soittoa, ei sähköpostiviestiä kustantamoista "Hei Anne, kiitos … "(ja jotain jota en tiedä mitä kirjeessä lukisi - tiedän vain ne hylkäykset, niiden mallin) "…olemme päättäneet valita…"…meneekö se noin, en tiedä)

- vaan - novellini, Veli, on valittu kesäkuussa julkaistavaan Timo Montosen toimittamaan antologiaan Salaisuuksia, valheita ja pimeyttä. En edes tajua miten iloinen siitä olen. Siitä viestistä (kiitos Timo!), siitä tiedosta, että olen osa kirjaa, ihan oikeaa kirjaa, tekstini painetaan paperille, sivuille. Muiden luettavaksi. tunteita ja ajatuksia herättämään. Ja tärkeä, vielä analysoimaton tunne,

validointi omasta kirjoittamisesta, ensimmäinen hyväksyntä.

Huumaava tunne.

Ja - kuten mainoksissa sanotaan - eikä siinä vielä kaikki! Kevään/kesän kuluessa novelleitani julkaistaan novellitehdas.fi-alustalla. Niiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa! Tarinoiksi muodostuneet sanat, ne, itsellekin tuntemattomat ajatuksen polut, jotka jostain,

intuitiivisesti

ilmaantuivat näytölle, pääsevät esiin, muille luettavaksi, tunnettavaksi.

Todellakin kevät, hieno kevät.

Nämä, nämä ovat ne ajatukset, ne sanat, ne välähdykset, hetket, joilla haluan sivuni aloittaa. Sillä toisenlaisiakin on, tulee, tietenkin tulee. Koska elämä, niin kuin minä sen käsitän, elän, olen elänyt, niin kuin minä sen kirjoitan, on välähdyksiä, hetkiä, fragmentteja, episodeja, joita mieli yhdistää, muistaa, painaa piiloon.

Mutta nyt, tämä kevät!