modernia tavallisuudesta 

Marja- Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö. 1958. Otava

Vartion toinen romaani, toisinkoinen Se on sitten kevät- upean esikoisen jälkeen. 

Vartion runoudessa ja novelleissa, esikoisromaanissaankin esiintyneet teemat, kulkevat läpi Vartion proosan. Myös tässä romaanissa Vartion teksteistä tutut teemat puhuttavat kirjoittajaa ( ja lukijaa) ja myös jo tutut motiivit ja symboliikka kertautuu (mm. hiusten kampaaminen kertautuu puut, linnut). 

Vartio on moderni. Kieli on paljasta ja kuvailevaa, modernistisen lyyristä muttei liian vetelää tai väljää, liian kuvailevaa, ei lainkaan.Teoksen tunnelma imee mukaansa.

Päähenkilö, tyttö, Leena, on ärsyttävä, keimaileva. Leena näyttelee tyttöä, itseään, tunteitaan, vehtaa ja vatkuloi. Tyttö mittailee aikuisemman (miltei nimettömäksi jääneen) miehen suhtautumista, ärsyttää miestä tahallaan, hakee suhteeseen, itseesnä ja mieheen tunnetta ja samaan aikaan pelkää tunteita, tai ei ehkä pelkää, ei vaan ymmärrä, eikä osaa käsitellä yhtää ainoaa tunnetta, josko niitä onkaan. Oikeastaan koko kirjan ajan minulla on tunne, että tyttö, Leena, on pöllämystynyt, vetelä, miltei irti maailmasta ja todellisuudesta. Tyttö vain on, tekee rutiineihin kuuluvat asiat, on tahdoton, päämäärätön ja Vartio kuvaa päähenkilönsä upealla tavalla.

Ja jos Se on sitten kevät romaanissa päähenkilö kuolee kesken romaanin ja lukija miettii, että mitäs nyt ja siitä Vartio avaa uudenlaisen tien, niin tässä romaanissa lukija laitetaan jo ensimmäisessä luvussa siihen käänteentekevään kohtaan koko tarinassa, joten päätapahtumaa, käännettä, ei suinkaan pedata ja kuljeteta, tehdä koukkuja tai kikkoja vaan käänne, juonen kuljetuksen kannalta käänteentekevä -yhdyntä- tapahtuu, tytön miltei tajuamatta, liian kiinni lapsellisissa kuvitelmissaan ja näyttelemisessään ja kyllä, elämänkulut muuttuvat.

Tyttö tulee raskaaksi. Hän asuu kotonaan, on tuskin täysi-ikäinen. Tyttö yrittää päästä lapsesta, raskaudestaan, eroon, mutta melko ponnettomin keinoin. Yhteydenpito lapsen isään, naimisissa olevaan mieheen, jatkuu eikä mistään tule oikein mitään, puolivillaista ja puolivalmista vain mutta lopulta lapsi sitten syntyy. Leenalle löytyi raskauden ajaksi paikka ja työ, ylläpito kotoa pois, pois ihmisten arvostelevista silmistä, pois tuomasta perheelle häpeää, mutta mitään valmiita ratkaisuja Vartio ei lukijalle esittele. 

Tämä teos oli mielenkiintoinen, erikoinen, erilainen, vaativa lukukokemus päähenkilön ärsyttävyyden takia, mutta tekstin osalta teos on täysi, rikas tunnelmaltaan, siltä unenomaiselta tunnelmaltaan ja tyttö, siis ylen ärsyttävä ja lapsellinen, oli niin aito, että olisin ravistellut olkapäistä, jos olis tullut vastaan ja ehkä aika voimakkain sanoin kannustanut ottamaan vastuuta elämästään, kiinnostumaan. 

Ihana ihana Vartio. Upea upea teos tämä ja knoppitieto kirjan nimestä : Tyttö kuin tyttö mies kuin mies on Tuomas Anhavan keksimä nimi, jolla haluttiin etäänyttää tarinat, nämä tavalliset, esitellä tapahtumat tavanomaisina, tavallisina ja siinä onnistuttiin hyvin.

Kirjan päähenkilöön viitattiin useimmiten tyttö-sanalla, lapsen isällä, toisella päähenkilöllä tavallaan, ei ollut nimeä lainkaan, häntä kutsuttiin sanalla Mies, - kerran kirjen lopussa oli K mutta muutoin hän oli vain mies. Mutta koko kertomus, tavallinen tarina kai, ja siksi Mies kuin mikä tahansa mies, tyttö kuin mikä tahansa tyttö.