kymmenvuotiaan tytön kesä

Andrea Abreu Lopez: Pilvipeitto. 2024. Siltala. Suomentaja Sari Selander 

Lisää tämän kevään ja kesän trendaavia kirjoja.
Olin vältellyt tämän kirjan arvioita kirjagramissa, koska halusin itse lukea tämän. Minua kiinnosti erityisesti esiteinien näkökulman kautta kirjoitettu teksti ja shit, bitch can write (shit ja bitch viittaavat kirjaan, lukeneet tietävät :-)). 

Kirja oli upea! Raikas, aito enkä voinut muutakuin ihailla sitä, miten kirjailija osaa kuvat kahden kymmenvuotiaan tytön maailmaa, ajatuksia kuin olisi itse juurikin tämä tyttö, juurikuin kuin nämä tytöt. Teksti oli todentuntuista, rehellistä, esiteinimäistä. Kuten elämä tuossa isässä, teksti oli samaan aikaan kauniista ja rumaa. En ole varmaan koskaan lukenut kirjaa, jossa näin usein mainitaan pimpero, hinkuttaminen, horo, shit ja bitch. Mutta niistä koostui paljolti näiden kahden tytön kesäelämä ja teksti on näiden tyttöjen suuhun ja elämäään sopivaa (kiitosket suomentajalle!) eikä tekstissä, niin kuin ei tyttöjen elämässäkään tuossa ajankohdassa mikään ruumiin aukko jää huomiotta. 

Kirjaa lukiessa korostui tunne siitä, että olen eri sukupolvea, vanha ihminen jo sillä ihan samanlaisia muistoja ei omasta lapsuudesta muistu tuossa määrin mieleen, joten lapsuuden / nuoruuden ja tämäntyyppisen tekstin tuottamisen ja noiden muoistojen välissä on hyvä pitää mahdollisimman pieni tauko. Kirjailija onkin nuori, joten ehkä siitäkin johtuu tekstin aitous ja tuoreus. Tai sitten se on vaan taitoa, sillä hyvin usein lasten, teinien elämän kuvaus päähenkilön minä-kerronnan kautta on luonnotonta ja jäykkää, liian yrittämisen kyllästämää. 

Tämä teos on kirjailijan ensimmäinen romaani ja tausta runoilijana näkyy. Teksti on usein kuin proosarunoa (mitä rakastan), kokeilevaa. (Tässä oli myös jotain Max Porter-tyyppistä, mikä myös on kehu!).

Rakastin myös sitä, miten yhteiskunnallinen kantaaotto oli osa tarinaa. Luokkaerot esitettiin vailla korostusta, vaikka yli- tai alasajoa ja pidin siitä. 

Pilvenpeitto kertoo kesästä Teneriffalla, työväenluokan asuinalueella, alueella, jonne nämä kaksi paikallista (melko köyhää) teini-iän kynnyksellä olevaa tyttöä on kesäksi sidottu. Vanhemmat tekevät kaukana turistialueella töitä ja tytöt enemmän tai vähemmän ovat omissa oloissa, isoäitiensä komennuksessa, poikien armoilla, väkivallan armoilla, elämän armoilla. Kymmenvuotias minä-kertoja rakastaa ja vihaa parasta ystäväänsä Isoraa. Tytöt ovat ulkoisesti toistensa vastakohtia, luonteeltaankin erilaisia. Isora on röyhkeä ja rietas, oksentamalla itseään ja painoaan säätelevä äiditön tyttö.

Rakastin tätä ja voi kun tässä suomenkielisessä teoksessa olisi ollut sama kansi kuin englanninkielisessä versiossa. Englanninkielisen version kansi on ihana, tunnelmaan virittävä.