maasta maahan Euroopan läpi 

Heikki Hietala: Tuhkat. 2023. Sitruuna

Voi jumankekka mikä kirja!

Jos olisin urheiluselostaja (enkä osaisi kuin vain väsyneitä kliseitä) sanoisin, että olipa huikea! Siis jotenkin ihan uskomaton. Tuntuu, että Heikki Hietala todellakin tähän teokseen on löytänyt äänensä (ja genrensä?!?).

Olen lukenut Hietalan Hotelli Tulagin ja Viiston valon ja molemmat on todella hyviä (vaikka Tulagi olisikin ehkä kaivannut juurikin sitä rikkaruohojen repimistä, mistä Hietala Tuhkien kiitossanoissaan mainitsee) mutta tämä Tuhkat, jackpot sanoisi ruotsalainen ja minä sanon, että olipa hiton hyvä. 

Vieläkin lukukokemus ja Hietalan kirjoittamat jutut ja juonenkäänteet hykerryttävät ja naurattavat ja jäi tosi tosi hyvä mieli tästä kirjasta.

No, juonesta en lähde kirjoittamaan, mutta olihan tämä nyt ihan parasta road movie-veijaritarinaa-hirtehinen-mustaahuumoria-kirjallisuutta huovispaasilinnaturunenhotakainen (saavat olla tyytyväisiä, tämä laji on nyt pelastettu).

Kasvutarinakin tässä on. Isä-poika-suhde, olkoonkin, että isä on aika hiljainen tässä tarinassa, koska on jo uurnassa, mutta toki epyptiläisen uskomuksen mukaisella 40 päivän aikaikkunalla ja uurnassa silmät, joten hienosti Hietala kirjoitti isään ja pojan suhteeseen upean kaaren.

Ja oli kiva, että Hietala oli kirjoittanut kirjaan kansainvälisen aikuisen suhteen. Tykkäsin siitäkin kovasti.

En nyt tiedä mistä en olisi tykännyt.

Juoni etenei paremmin kuin junaliikenne tuhkan täyttämässä Euroopassa, henkilöt olivat todellakin herätetty eloon ja dialogi pään sisä- ja ulkopuolella uskottavaa ja aitoa. Tapahtumapaikat pystyi näkemään silmissään ja olisikin outoa, jos tästä nyt joku ei tee leffaa!

Upea upea tarina. Upea upea kirja, jossa aika surullisestakin peruslähtökohdista Hietala on kirjoittanut älykkään, kevyen, hauskan, viihdyttävän, raikkaan kirjan, jota suosittelen ihan jokaiselle!!!