nobelkirjallisuutta

Ensinnäkin kiitokset - luonnollisesti Annie Ernaux - mutta myös Suomen kirjastolaitos. Olkoonkin, että Ernauxin Nuori mies on kirjana "hyvä", mutta ostettuna 29 euron hintaan, saattaisin hyvinkin tuntea itseni "huijatuksi". Meillä Ranskassa kirja maksaa 6,90 euroa ja luin sen myös ranskaksi, mutta onneksi on siis Suomen kirjasto, kääntäjät ja kirjastossa ihana lukea, sillä tämän kirjan lukemiseen taisi mennä reilu vartti.

Kirjastolaitoksen lisäksi kiitän tekstin fonttikokoa. Vihdoin vanhuuskaihiset silmäni näkevät ja lukemiskokemus sen suhteen oli enemmän kuin miellyttävä.

Myös tarina - yksiselitteisesti rakkaussuhteen läpivalaisu oli helppolukuinen. Toki se pitää sisällään Ernauxin taitavuuden valottaa yksityinen yleiseen.

Juoni on yksinkertainen. 54-vuotiaalla naisella on 25-vuotias poika rakastajanaan. Nainen käyttää valtaa, rahaa. Hän tunnistaa halunsa ja elämän toisteisuuden. Nainen peilaa tuntemuksiaan menneeseen historiaansa, historiaan ja kirjoittamaansa kirjaan. Kun teksti on valmis kirjaksi, on hän myös valmis irroittamaan suhteesta. Poika muutta Rouenista Pariisiin, suhde loppuu.

Ernauxin lakoninen toteava tyyli normalisoi suhteen, kuvaukset tuntemuksista seksistä pojan kanssa, matkoista, rakastelusta ohuella patjalla vetoisessa huoneessa.

Kirja on 33 sivun mittainen. Enemmän kaiketi novelli, essee, tuskin pienoisromaani tai romaani mutta siitä viis. Luin. Olin iloinen, että luin.

Kolmen vuosikymmenen jälkeen,Tapauksen jälkeen,laittoman abortin jälkeen Ernaux viiltää terävästi ja selittelemättä kristallinkirkkaan (niin kirkkaan kuin muistojen ja peiteltyjen päiväkirjamerkintöjen jälkeen on mahdollista) analyysin, kertomuksen itsestään 23-vuotiaana opiskelijana, joka huomaa olevansa raskaana.

Hän pelastuu AIDSilta, mutta ei-toivotulta raskaudelta ei.

Tässä luettavaa tuplaten enemmän kuin Nuoressa miehessä, mutta idea sama. Ernaux muistelee jotain, joka on hänelle itselleen tapahtunut ja peilaa sen aikaan ja paikkaan, yleismaallistaa.

Tämä oli aika viiltävä. Graafiset kuvaukset abortista, sikiöstä sängyn päällä, sen kuvailu, vetäminen vessasta, olivat karmivia. Niin, ja luonnollisesti tuohon aikaan, laittoman abortin aikaan totta ja totuudellisia, toisteisiakin.

Tästäkin voisin siteerata montaa kohtaa mutta tiivistän seuraavaan:

" Olen nyt pukenut sanoiksi sen, mikä minulle äärikokemus elämästä ja kuolemasta, ajasta, moraalista ja tabuista, laeista, ja koin sen alusta loppuun kehoni kautta. "

"Mutta ylioppilastutkinto ja kirjallisuustieteen kandidaatintutkinto eivät estäneet köyhyyden ylisukupolvista periytymistä, raskaaksi paukahtavat tytöthän symboloivat köyhyyttä siinä missä alkoholistit."

"(Tunnen, miten kertomus kuljettaa minua ja vie vaivihkaa tiettyyn suuntaan, kohti vääjäämätöntä ahdinkoa. Vastustan halua kiitää yli päivien ja viikkojen ja koetan kaiki tavois - deltajien pomimisella ja kirjaamisella, imperfektin käytöllä ja faktojen erittelyllä - säilyttää paikallaan polkevan, tihenevän ajan loputtoman hitauden, unien ajan.)"

"(En voi enää kokea silloisia tuntemuksiani. Mutta valitsemalla summamutikassa marketin tai postin jonosta jonkun töykeän ja tympeän oloisen kuusikymppisen naisen ja kuvittelemalla, että hän tunkee vieraan esineen vaginaani, voin hetkeksi tavoittaa jotakin siitä mielentilasta, jossa tuolloin olin kokonaisen viikon ajan.)".

"Kävelin katuja ja kannoin kehossani tammikuun 20. Ja 21. Päivän välisen yön salaisuutta kuin pyhää esinettä. Mietin, olinko käynyt kauhun vai kauneuden äärellä. Tunsin ylpeyttä. "