huijari vai ei 

Rebecca F. Kuang: Yellowface. 2024. Teos. Suomentaja Helena Butzow. 

En yleensä kuuntele äänikirjoja ja tai lue amerikkalaisia bestseller-kirjoja, en etenkään selkeästi ei-kohderyhmälleni tarkoitettua trendituotetta.

Mutta nyt kuuntelin ja tämä teos, joka jos jokin, on amerikkalainen kaupallinen markkinoinnillinen mestariteos. Ei pelkästään siksi, että teos, sen kertomus jännittävine juonenkäänteineen koukuttaa ja tylsiä hetkiä ei teosta lukiessa tarvitse kokea mutta kun juonenkäänteisiin lisätään behind the scenes-tyyppinen tirkistely, juonittelu ja trendikkäät teemat (rodulliset näkökulmat, huijarisyndrooma yms) ja teos on lisäksi huomiotaherättävän varoituskeltaisella kannella varustettu, on erottuvuus kirjakauppojen hyllyillä varmistettu ja menestys varma (?).

Niin tai näin, teos on erittäin hyvin kirjoitettu, joten se kyllä siinä mielessä menestyksensä ansaitsee.

Teoksen perusjuoni on yksinkertainen ja helppo mutta niin hyvin kirjoitettu - kuin menestysNetflixleffa/sarja - että juoni kuin itsestään pakottaa lukemaan/kuuntelemaan, kääntämään sivua ja olemaan lopettamatta kuuntelua.

Perusjuonihan on se, että on "valkoinen " tyttö, jonka menestynyt "keltainen" ystävä opiskeluajoilta kuolee tyttöjen yhteisen ryyppyillan päätteeksi. Tällä menestyneellä kirjailijatytöllä on käsikirjoitus, jonka tämä ei niin menestynyt- kirjailijatyttö löytää kuolleen tytön asunnosta ja tämä "valkoinen" tyttö muokkaa käsikirjoituksen kirjaksi, josta tulee käsittämättömän suuri menestys. 

Kirja kaatuilee moneen suuntaa, moneen nyt niin trendikkääseen ja ajankohtaiseen suuntaan. Teos ruotii nykymaailman ilmiöitiä, X:ää ja Instagramia ja somemaailman lieveilmiöitä, huijarisyndroomaa ja rodullisia ongelmia. Kuka on oikeutettu kirjoittamaan kenenkin tarinan? Kenen tarina mikäkin tarina on? Kenelle etniset tarinat kuuluvat? Kuang kirjoittaa hyvin, juuri tähän kirjaan täydellisesti sopivalla ironialla ja otteella.

Kuuntelukin oli helppoa, sillä ihan jokaista sanaa ei ollut tarvis kuulla eikä haitannut jos joku lause jäi kuulematta. Mitään piilomerkityksiä tai kielen lyyristä tasoa en löytänyt, mutta juoni rullasi ja vei mukanaan olkoonkin, että loppuvaiheessa lukuisat käänteet alkoivat jo pikkuisen puuduttamaan, mutta koska maailma, josta kirjoitettiin, kirjallisuus- ja kustantamomaailma, sen juorut ja kirjailijan eteneminen teoksesta toiseen kiinnostivat, ei ollut hankalaa kuunnella/lukea loppuun.

Mutta se mikä pisti silmään - erittäin oivallisten näkökulmien kirjallisuus-ja kustannusmaailmasta ohessa- oli kirjailijan nopea työskentely käsikirjoitusvaiheessa. Aika kuvastussa kirjallisuus- ja kustantamomaailmassa oli todellakin rahaa. Kirjat kirjoitettiin kuukausissa ja muutamassa kuukaudessa käsikirjoituksen aloittamisesta tai agentin aloitettua kirjan oikeuksien myymisen, markkinointimyllyt kustantamoissa ja agentuureissa olivat tuottaneet kirjan kirjakauppoihin ja elokuvateollisuudelle myyntiin. Momentumin, niin aiheissa kuin kirjailijan markkina-arvossakin oli tärkeintä ja todellakin, rautaa taottiin silloin kuin se oli kuumaa. Tämä oli itselle tosi virkistävä näkökulma lukea ja totta tai ei, vaikuttaisi kotimainen vastaava oleva

kilpikonnahidas rapakon toispuoleiseen.