veljessotaa ja vankileirejä
selviytymisestä, sodasta ja sinnikkyydestä
Heidi Köngäs: Sandra. 2017. Otava
Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi-teoksesta tuli mieleen kirjasta tehty leffa ja leffasta sen ohjaaja Heidi Köngäs, jonka teos, Sandra, on kirjahyllyssäni ja kertaalleen luettu, mutta päätin lukea uudelleen ja hyvä että luin.
Sandra on mielestäni vomakkain Heidi Köngäksen romaaneista.
Tarina on voimakas, raadollinen, aito ja niin kokettava, että on vaikea olla eläytymättä kirjan nimihenkilön elämään, sen vaikeuksiin ja haasteisiin.
Pidin kovasti kirjan rakenteesta. Nopeasti luettavat nimetyt luvut veivät tarinaa eteenpäin. Pääosiissa on Sanrda, miehensä sisar Lyyti ja ehkä Köngäs autofiktiivisenä hahmona, Klaarana.
Sandran osuudet on kuin yöllisiä nopeasti kirjoitettuja päiväkirjamerkintöjä.
Lyytin kirjat naisen näkökulmasta kirjoitetut, jolloin tarinaan saatiin sisällissotaan, ja todellakin tämän kirjan perusteella (Sandran merkinnät) myös veljessotaan laajempi näkökulma sekä sisällissodan jälkeiseen kaupungistumisen ja tehtaiden aikakauden välähdykset.
Klaaran osuudet kuljettavat tarinaa nykypäivissä, nykyhetkestä. Ne etsivät vastauksia isovanhempien elämään (Sandran ja Lyytinkin), sisällissodan vaiheisiin, pakkotyöleiriin ja vankileirien kamaluuksiin ja Klaaran osuudet sitovat tarinan osaksi niin henkilö-suku kuin kansallista historiaa.
Mielestäni kirja olisi toiminut ilman Klaaran osuuksiakin, pelkästän sisällissodan vaiheissa Sandran ja Lyytin näkökulmissa, ilman nykypäivää ja näyttelijän nykypäiväisiä haasteita. Pelkästään Sandran ja Lyytin sekä Jannen äidin, Sandran anopin ja appiukon Marin ja Mikon kautta, olisi lukija saanut ymmärryksen tarinaan, selviytymiseen, sodan älyttömyyksiin, vankileirien kamaluuksiin.
Mutta hyvä näinkin.
Todella voimakas koskettava aito liikuttava teos ja tarina, totuudellinenkin,tunteikas ja yksi lisä kotimaisen kirjallisuuden genressä, jossa jo tunkua, mutta toki ennen valtavirtaa jo kirjoitettu (?) mutta valtavirrassakin voimakkuudessaan upea.
Hieno upea teos.