kun seurana on vain yö 

Antti Rönkä: Kiltti poika. 2024. Gummerus. 

Upea upea koskettava ja hieno.

Ennen Helsingin kirjamessuja postasin tosi monta postausta. Jäi  niin, paha mieli. Kirjoitin pläjäyksiä ja muutamasta kirjasta halusin kirjoittaa muistiin enemmän.

Erityisesti jäi kaihertamaan Antti Röngän Kiltti poika. 

Teos on hieno, upea ja koskettava. 

Aihe, tematiikka, nuoren miehen päälleliimattu ulosnäkyvä kiltteys, mutta kuitenkin ehkä pelko ja viha on suuri aihe, mutta Rönkä kirjoittaa omakohtaisesti, omalakisesti, kauniisti, hyvin ja sanoittaa varmasti monen tunteet, niin miehen kuin naisen, niin nuoren kuin vanhan. 

Aihe on kipeä, ajankohtainen, surullinen. Pohjattoman surullinen. Ei sillä, että kiltteys, liika kiltteys olisi se mikä koskettaa, mutta puhuttelevinta oli Röngän sanat,  miehen yksinäisyys, menneiden tapahtumien muistot, koulukiusaaminen, erilaisuus, hylätyksi tukeminen, läpinäkyvyys, merkityksettömyys, irrallisuus - kaikki aiheita, jotka kiinnostavat, kiehtovat, saavat surulliseksi ja alakuloiseksi ja ah millaista kirjallisuutta, kirjoittamisen taikaa tässä Röngän upeassa teoksessa on. 

Rakastin tätä. 

Kirja on lyhyt, juuri täydellisen mittainen, näennäisesti helppolukuinen ja nopea mutta tunteet jäävät, kulkevat mukana ja Rönkä on niin taitava sanoittamisessaan, että tekstin uskoo todeksi. 

Päähenkilö on naisystävänsä, Varpun jättämä 27-vuotias mies. Hän haluaa lopettaa elämänsä, lopettaa yrittämästä, lopettaa tuntemasta yksinäisyyttä. Hän ottaa perjantai-iltana taksin, ajaa lentokentälle, ostaa lennon Berliiniin, palaa junalla takaisin keskustaan, sillä "On ryhdistäydyttävä, otettava vastuu". Onneksi kuolemaa ei tule ja yössä miestä kannattelee Kettu, menestyjä ystävä menneestä (ehkä todellinen, ehkä mielikuva - pidin tästä arvoituksellisuudesta, aukosta). Ja miehellä on "ystävänään" käteinen raha. Outoa mutta "Öisin yksinäisyys tuntuu siltä kuin lähellä olisi vain kuu, ja sekin on kolmensadantuhannen kilometrin päässä. Kuin makaisi maailmankaikkeuden syvyisessä kaivossa. Silloin lähden nostamaan rahaa, käteistä rahaa. Nostan rahaa, jotta saisin seuraa. "

Upea upea upea teos.

(Ja Antti Röngän haastattelu Helsingin kirjamessuilla oli yksi messujen koskettavimmista.)